Oulun seudun joukkoliikenteestä kuuluu hyviä ja huonoja uutisia.
Hyvää on se, että tämän vuoden alussa voimaan tullut seutuliikenteen tasataksa on saanut kansalaiset aiempaa innokkaammin nousemaan onnikkaan. Uudistuksen ansiosta lähimaksulla tai sovelluksella maksettu lippu on koko seudulla enimmillään 2,60 euron hintainen, bussista käteisellä ostettuna viisi euroa.
Vuoden alusta elokuun loppuun bussimatkustus on lisääntynyt Oulun kaupunkialueella 13 prosenttia ja seutukunnissa 37 prosenttia. Kasvulukemat ovat maan kovimpia.
Ikävä uutinen on se, että seudun joukkoliikenteeseen kohdistuu ankaria säästöpaineita. Seudullinen joukkoliikennejaosto kokoontuu keskiviikkona miettimään, miten asiassa edetä.
Säästöjä pitäisi raapia kokoon reilun puolen miljoonan euron arvosta. Kolmen vuoden aikana tasapainotusta tarvittaisiin yhteensä 4,8 miljoonan euron verran.
Säästöjä haetaan sekä vuorotiheyksiä harventamalla että kilpailutusten kautta. Muutokset toteutetaan vaiheittain kesäkuuhun 2027 mennessä.
Säästöt vuorojen reiteissä ja tiheyksissä merkitsevät väistämättä sitä, että palvelu heikkenee. Uhkana on samalla se, että hyvään vetoon päässyt seutuliikenne menettää suosiotaan.
Se kehitys olisi takaperoista. Kyse ei ole vain siitä, miten ihmiset pääsevät sujuvasti ja edullisesti töihin, kouluun tai asioille, vaan myös siitä, että toimiva joukkoliikenne tekee kaupungista viihtyisämmän.
Enemmän joukkoliikennettä merkitsee vähemmän ruuhkia, liikenteen melua, katupölyä ja muita päästöjä, vähemmän myös tarvetta pysäköintialueille ja lisäkaistoille. Yksityisautoilupainotukseen ei ole mieltä palata.
Joukkoliikenteeseen liittyy myös sosiaalinen ulottuvuus. Se helpottaa monen pienituloisen kuten työttömien ja opiskelijoiden liikkumista.
Kaupunginjohtajan budjettiesityksen mukaan osa vajaan viiden miljoonan tasapainotustarpeesta hoidetaan lippujen hintaa tarkastelemalla. Siis nostamalla.
Oulun kaupungin subventio joukkoliikenteelle on kiistatta kova: ensi vuoden talousarvion mukaan seutuliikenteen toimintamenot ovat 22 miljoonaa euroa suuremmat kuin tulot. Teollisuusmaissa ei kuitenkaan taida olla kaupunkiseutuja, joissa joukkoliikenne hoituu asiallisesti ilman julkista tukea.
Lippujen hinnankorotus tuonee lisää tuloja, mutta pelkällä kertolaskulla lisätulon määrää ei saa selville. Korotusten todennäköinen takapotku on käyttäjämäärien kutistuminen.
Hintojen hienoinen korotus ei ehkä vakavasti iskisi käyttäjämääriin. Toisaalta Oulussa ei ole vielä edes täyden vuoden kokemusta siitä, kuinka paljon matkustajamäärät nousevat lippu-uudistuksen ansiosta. Muutaman kuukauden odottelun jälkeen päätöksille saataisiin vakaampi pohja.