Pääkirjoitus

Onko pik­ku­kou­lun kaipuu menneen hai­kai­lua? – Hei­nä­to­rin lak­kau­tuk­sel­le pe­rus­tel­tu syy

Heinätorin koulussa Oulun Hollihaassa käytiin kansakoulua 1870-luvulta lähtien. Nykyään rakennuksessa toimii yksi Oulun erityiskouluista.
Heinätorin koulussa Oulun Hollihaassa käytiin kansakoulua 1870-luvulta lähtien. Nykyään rakennuksessa toimii yksi Oulun erityiskouluista.
Kuva: Miika Yliniemelä

Oulun kaupunki aikoo lakkauttaa erityislasten koulun Heinätorilla. Sivistystoimen johto perustelee esitystään väestöennusteilla, joiden mukaan kouluikäluokat eli 7–15 -vuotiaat pienenevät Oulussa noin 3 800 lapsella kymmenen vuoden aikana.

Talouslaskelmat syntyvät digitaalisesti helposti, ja kuten yritysjohtamisesta tunnetaan, muutoksissa nojataan mittareihin. Luvut ja käyrät osoittavat kylmän tietopohjaisesti kehityksen ja sen suunnan.

Kehitystä ohjaa se tosiasia, että syntyvyys Suomessa alkoi romahtaa 2010-luvulla. Vuosina 2010–2022 alle 7-vuotiaiden määrä väheni noin 73 000 lapsella, mikä lähivuosina väistämättä pakottaa karsimaan kouluja. Kouluikäluokat pienenevät Suomessa noin 66 000 lapsella vuoteen 2030 mennessä.

Suhteessa eniten koululaiset vähenevät maaseudulla, kuten esimerkiksi Lumijoella tai Utajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Pikkukunnissa joudutaan keskittämään alakoululaiset yhteen kouluun. Yläkouluja täytynee ylläpitää naapurikuntien kanssa.

Heinätorin koulun lakkautukseen on perusteltua varautua monen muun pienkoulun tapaan hyvissä ajoin ennen pakkopäätöksiä. Käsitys pienen koulun eduista voi syntyä paljolti menneen ajan nostalgiasta. Iso koulu pystyy tarjoamaan lapselle monipuolista opetusta. Siellä lapsi voi myös saada kokemusta erilaisuudesta ja valmiuksia toimia isoissa sekä usein myös kansainvälisissä ryhmissä.

Heinätori on erityinen tapaus, sillä siellä koulua käyvät erityislapset. He tarvitsevat tavallista enemmän tukea esimerkiksi sairauden, vamman tai kehityksellisen erityispiirteensä takia. Ongelmat ilmenevät yleensä oppimisessa, liikkumisessa tai toisten kanssa käyttäytymisessä.

Sivistystoimen ehdotuksen mukaan Heinätorin erityislapset siirretään heidän asuinpaikkansa lähimpään kouluun, jossa he saisivat tarvitsemaansa erityistukea. Säästöä vastaavissa siirroissa syntyisi ainakin niin, että ylläpidettävät koulurakennukset sekä erityislasten kuljetukset vähenisivät.

Mielipidekirjoituksissa Kalevassa esitetään ymmärrettävä huoli lasten edusta muutoksessa. Kalevan verkkosivun Viikkoraadissa kaupungin viestintäjohtaja Harriet Urponen vakuuttaa, että erityislasten tarpeista huolehditaan tulevaisuudessakin yksityiskohtaisesti.

Parhaita asiantuntijoita kouluasioissa ovat koulutetut, ammatissaan pätevöityneet ja työhönsä innostuneesti suhtautuva opettajat. Nyt liian moni opettaja kertoo uupuvansa nykylasten ja jopa vanhempien kanssa. Jos koululuokkaan lisätään erityislapsia, tilanne voi karata käsistä.

On myös onnistuneita malleja, joissa erityistä tukea tarvitseville lapsille ohjataan riittävästi henkilökuntaa ja tukea. Esimerkiksi Haukiputaalla kokeillaan Heinätorin kaltaisilla resursseilla vaativaa erikoisopetusta normaalissa lähikoulussa.

Jo yli 30 prosenttia suomalaisista peruskoululaisista saa oppimisen tukea. Tarve erityistukeen lisääntyy koko ajan. Kehityksen katkaisemiseksi tarvitaan ennaltaehkäisyä. Se voi tarkoittaa pieniä arkisia asioita, kuten lapsen terveellisen ravinnon, liikunnan ja unen lisäämistä.