Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, sanoo vanha sanonta.
Suomen kansakuntana olisi syytä harkita mihin on johtanut 1970-luvulla tehty yritysomistusten muutos. Kotimaisuutta ei arvostettu. Muissa Pohjoismaissa yritysten kotimaisuutta arvostetaan, lisäksi oma valuutta antaa niille tasapainottavan pelin mahdollisuuksia.
Nykyään kotimaisia investointeja on niukanlaisesti. Tavoitellaan ulkomaisten yritysten tuloa investoimaan, käyttämään liiketoiminnassaan hyväkseen taloudellisia resurssejamme. Toiminnan tuotto siirtyy yrityksen omistajamaihin.
Valitellaan, ettei Suomessa investointeihin ole pääomaa. Investointivarallisuutta on ollut aikaa kerätä. Tosiasia lienee ettei varallisuutta eikä investointivaroja ole välitetty kerätä. Ja silloinkin, kun tuloja on saatu yli tarpeen, niin ne on käytetty, ei säästetty. Lisäksi on otettu paljon velkaa sekä annettu vakuuksia ja takauksia.
Nyt valtion budjettiin ollaan ottamassa ylisuurta velkamäärää. Velat ovat karttuneet pitkäaikaisesti huonosti hoidetun talouden vuoksi, ja pohjoismaisen elintason ylläpitämiseksi velkaannutaan edelleen rutkasti lisää.
Hallituksen kaavailemat talouden sekä yritystoimien säännöstön korjaamiseen laaditut hallitusohjelman mukaiset toimet ovat antaneet ammattiliitoille aiheen poliittiseen lakkoiluun. Halutaan, että hallitusohjelmaa muutettaisiin ammattiliiton vaatiman mukaiseksi.
Näyttää siltä, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Asiat molemmilta puolilta katsottuna vaikuttavat täysin erilaisilta. Ammattiliitto arvelee menettävänsä valtaansa. Hallitus pyrkii muuttamaan elämänmenoa niin, että yritykset työllistäisivät sekä pärjäisivät paremmin, ja toisivat tasapainottavaa valuuttaa maahan.
Hallituksen sekä ammattiliiton kummankin toimilla on laki puolellaan. Suomen hallitus antaa lakiehdotukset eduskunnalle. Eduskunta kansakunnan korkeimpana päättävänä elimenä viime kädessä hyväksyy tai hylkää esitykset. Ammattiliitolla on oikeus mielipiteensä ilmaisussa lakkoilemallakin.
Ollaan tilanteessa, jossa maan johdon sekä asioihin vaikuttavien asianomaisten olisi järkevästi pystyttävä kansakunnan kokonaisedun mukaiseen kestävään toimintaan. Sellaista johtamista uskon enemmistön odottavan.
Hannu K. Taskila
eMBA, Oulu