Vientiliittojen tilaisuudessa Oulussa 11.3. vahvistui käsitykseni siitä, että työtä ja työpaikkoja Pohjois-Pohjanmaalla on tarjolla.
Mutta onko meidän pohjoinen Suomi rakennettu niin, että työssäkäyntiä tuetaan ja työkykyä ylläpidetään. Ei valitettavasti ole.
Työssäkäyntialueita laajennetaan, perheiden olemassaoloa ei huomioida, terveydenhuoltoa et saa ongelmitta kuin kello 9–15 välillä, palkka katoaa työssäkäyntikuluihin, raha ei riitä edes peruselämiseen.
Asiat ei voi olla niin, että meidän pitää maksaa työn tekemisestä ja laittaa perhe ja läheiset sen maksumieheksi.
Jatkuva kehitys on pakottanut ihmisluonnon muuttumaan, meidän pitää olla kykeneviä nopeisiin päätöksiin, opittava asioita entistä rivakammin, korvattava juuri sisäistetty tieto jo uudella tiedolla. Kuulostaa todella hektiseltä, mutta sitähän se on.
Ammatillinen koulutus tuntuu monella alalla hilaavan pahasti perässä. Kyse on puhtaasti resurssien puutteesta. Opettajille tulee taata mahdollisuudet oman osaamisen jatkuvaan päivittämiseen sekä välineistön nykyaikaistamiseen.
Koulun ja työpaikan aitoa yhteistyötä on tiivistettävä, siihen yhteiskuntamme on luotava mahdollisuudet ja rakennettava muutosjoustavat tukitoimet, jotka aidosti tukevat ja kannustavat kolmea konkreettista osapuolta: opiskelijaa, opettajaa ja työpaikkaa.
Matalapalkkasektorilla tai palkka-alella ei korjata niitä virheitä ja aukkoja, jotka syntyvät jo ennen kuin työlle tekijä on syntynyt. On hoidettava hyvin tuetun koulutuksen kautta laadullisesti kilpailukykyinen sukupolvi, joka hallitsee kyvyn jatkuviin muutoksiin.
On luotava turvallinen yhteiskunta, jossa jokaisen työllä on merkitys. Viennistä tulee entistä avokätisemmin siirtää rahaa työntekomahdollisuuksien tukemiseen ihmisen koko elinkaarta ja elinympäristöä huomioiden.
Jouni Jussinniemi
kansanedustajaehdokas (vas.)
Pyhäjärvi