Keskustelu tekoälystä on viime vuosina muuttunut yhä negatiivisemmaksi. Sana herättää pelkoa, vastakkainasettelua ja mielikuvia jostain epäaidosta – jopa uhkaavasta. Se on huono käännös englannin sanasta Artificial Intelligence, jossa artificial voi tarkoittaa myös teennäistä. Ei ihme, että moni kokee teknologian vieroksuttavana.
Samaan aikaan se, mitä kutsumme tekoälyksi, on tullut osaksi arkeamme tavalla, joka ei ole "teko" vaan perustuu valtavaan määrään luettua, analysoitua ja yhdisteltyä tietoa. Nämä järjestelmät eivät ole itsenäisiä olentoja eivätkä tee päätöksiä omasta kokemuksestaan. Ne jalostavat tietoa – samaan tapaan kuin aikoinaan tietosanakirjat, joita koteihin hankittiin osamaksulla ja jotka seisoivat ylpeinä kirjahyllyissä.
Siksi ehdotan, että alamme käyttää uutta sanaa: tietoäly.
Tietoäly kuvaa paremmin sitä, mistä nykyisissä järjestelmissä on kyse. Ne tiivistävät, vertailevat ja yhdistävät valtavia tietomassoja. Ne auttavat lääkäreitä analysoimaan tutkimustuloksia, optimoivat liikennettä, kääntävät kieliä, tukevat viranomaisia ja tekevät arjen palveluista sujuvampia. Kyse ei ole teeskentelystä, vaan tiedon käsittelystä.
Sana tekoäly luo turhaa vastakkainasettelua: ikään kuin olisi olemassa “aito äly” ja sitten sen halpa kopio. Kun keskustelu alkaa väärällä sanalla, se päättyy usein väärään johtopäätökseen. Ihminen pelkää aina sitä, mitä ei ymmärrä – aivan kuten aikanaan pelättiin kaapeli-tv:tä tai kehruu-Jennyä. Nyt nuo pelot tuntuvat lähinnä huvittavilta.
Kielen voima on valtava. Kun vaihdamme sanan, vaihdamme myös ajattelutavan. Tietoäly on neutraalimpi, täsmällisempi ja vähemmän latautunut termi. Se antaa mahdollisuuden käydä rakentavaa keskustelua siitä, miten teknologiaa käytetään, miten sitä valvotaan ja miten se voi tukea ihmistä – ei korvata.
Jos haluamme Suomessa käydä järkevää, rauhallista ja faktapohjaista keskustelua tästä teknologiasta, meidän on aloitettava peruskäsitteestä. On aika päivittää sanasto. On aika siirtyä tekoälystä tietoälyyn.
Jouni Heikkilä
Lahti