Yle TV 1:n MOT: Kilpailutushuuman kolhimat, näytti, miten yksityistäminen ja kilpailuttaminen ovat vaikuttaneet heikoimmassa asemassa olevien, kehitysvammaisten, asemaan. Heidän kotinsa on vaarassa vaihtua kilpailutuksen takia. Kolmesta jo aikuisikäisestä lapsestamme kaksi on kehitysvammaista. Keskimmäinen asuu vielä kotona, kuopus omassa asunnossaan.
Asuminen ei saa olla taskulaskin-politikoinnin kohde. Mitä haavoittuvampi ihminen on, sitä selkeämmin hän tarvitsee yksilöllisiä tarpeitaan vastaavat asuinpalvelut. Pysyvän kodin, sinne riittävät palvelut ja tuen. Vammaisista puhutaan yhtenä ryhmänä, samoin kuin vanhuksista. Kyseessä on kuitenkin aina moninainen joukko kansalaisia.
Asumisen yksityistäminen ja kilpailuttaminen eivät tule EU:sta, se ei kilpailutukseen pakota. Syy on muualla. Vuodessa 1993, Esko Ahon ja Iiro Viinasen ajassa ja sen hallituksen politiikassa. Suomi ratifioi, eli vahvisti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 10.6.2016. Sopimus velvoittaa mahdollistamaan vammaisten ihmisten yhdenvertaisen osallisuuden ja elämän.
On hyvä, että laitosasumista puretaan ja perustetaan kunnallisia asumisyksiköitä, koteja. Asumisen muuttuessa on tärkeää, että työntekijät opiskelevat ja saavat tukea työskentelyynsä uutdessa toimintatavassa.
Isäni joutui 1930-luvulla pienenä poikana huutolaisena vähiten tarjoavalle kunnanelätiksi, useampaan kertaan. Hankalasta alusta huolimatta hänestä kasvoi ja kehittyi arvostettu Kymin kunnanhallituksen ja koululautakunnan demarijäsen, joka taisteli koululaisille oikeuden kouluruokailuun.
20-vuotias vaikeavammainen kuopuksemme asuu Oulun kaupungin asumisyksikössä Pateniemessä. Nuorimies viihtyy, josta lämpimät kiitokseni Honkalankodin väelle. Toivon, ettei taskulaskin ole tulevan sote-kaavailun tärkein mittari. Haluan että 2020-luvulla emme palaa huutolaisaikaan!
Erja Repo-Tervonen
varhaiserityisopettaja
omaishoitaja
kuntavaaliehdokas (sd.), Oulu