Oma koti. Se lienee meille kaikille maailman tärkein paikka. Oman kodin suojissa on tapahtunut paljon hyvää, mutta valitettavasti myös pahaa. Kaikille oma koti ei ole ollut turvasatama, mutta siitä huolimatta oma koti on aina oma koti.
Itselleni oma koti merkitsee nykyisin yksin asuessani sitä, että minulla on täydellinen itsemääräämisoikeus: saan tehdä mitä ruokaa haluan, saan syödä milloin haluan, saan katsoa tv:stä tai netistä mitä leffoja tai sarjoja haluan, saan siivota milloin haluan, saan tavata kenet haluan ja niin edelleen.
Aika kuitenkin muuttuu, me ikäännymme ja silloin kotona asumisen haasteet lisääntyvät. Tämä tuli esille iäkkään lähiomaiseni kohdalla. Hän joutui tapaturman johdosta Oysiin, jossa häntä hoidettiin erittäin hyvin ja päästyään kotiin kotikuntoutustiimi otti hänet hoitaakseen.
Pidimme palaveria ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka monialainen ammattiryhmä otti kokonaisvaltaisesti ihmisen huomioon. Järjestettiin turvapuhelinpalvelu, eli hän voi vaikka keskellä yötä painaa nappia, jolloin pelastuspartio tulee paikalle.
Lisäksi autettiin esimerkiksi niin, että punaiseen dosettiin tehtiin merkinnät kirjoittimella mustalla valkoisella pohjalla, jotta aamu-, päivä- ja iltalääkkeiden otto itsenäisesti onnistuu. Suositeltiin myös vuorokausikellon hankkimista, mikä onkin osoittautunut hyväksi hankinnaksi, eli varsinkin pimeän aikaan tietää mikä päivä on ja onko aamu vai ilta.
Kotikuntoutusjakson päätyttyä omaiseni siirtyi kotihoidon asiakkaaksi, eli kerran päivässä sieltä käydään hoitamassa määrättyjä asioita, jonka lisäksi kotihoidon muu tiimi lääkäreineen ottaa hoitoon kantaa.
Mielestäni tämä on toiminut erinomaisesti ja siitä iso kiitos. Suurin kiitos tietenkin lähiomaiseltani, koska sekä kotikuntoutuksen että kotihoidon ansiosta hän voi asua omassa kodissaan ja toivon mukaan niin kauan, kuin elinpäiviä riittää.
Ritva Puolakka
Oulu