Suomen talouden alakulo on jatkunut seitsemäntoista vuotta, työttömyysaste ei tuona aikana ole kertaakaan laskenut alle kuuden prosentin, terveydenhuollossa ja hoivapalveluissa on monenlaisia ongelmia, ja hallitus vain jatkaa leikkauksia.
Keskiviikon uutinen kuitenkin kertoi, että Suomessa asuvat maailman onnellisimmat ihmiset. Tällä sijalla Suomi on nyt kahdeksatta kertaa peräkkäin. Suomen maineelle tulos on äärimmäisen arvokas.
Pilipaliraportista ei ole kyse. Tutkimuksen koostajat ovat tunnustettuja tutkijoita, ja selvityksen tietoaineisto on mittava. Mukana oli 140 maata. Kustakin maasta vastaajia oli tuhat. Vastaajat ovat arvioineet nykyistä elämäänsä asteikolla 0 – 10.
Meillä on nyt kysytty, onko englanninkielisen "Maailman onnellisuusraportin" nimessä esiintyvä sana happiness se, mitä selvitys varsinaisesti mittaa. Epäilys on, että raportti kertoisi lähinnä tyytyväisyydestä tai kansalaisten luottamuksesta.
Arkiajattelussa tyytyväisyyden ja onnellisuuden välillä tuskin on suurta eroa. Tyytyväinen ihminen lienee usein onnellinen. Onnellisuuden tai tyytyväisyyden tunteella taas ei juuri mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon ihminen hymyilee. Onnellinenkaan suomalainen ei välttämättä hymyile.
Tutkimuksen tekijöiden mukaan kaikkien pohjoismaiden hyvää pärjäämistä tutkimuksessa selittävät sellaiset käytännön syyt kuin kaikille tarjolla oleva laadukas koulutus, tukijärjestelmät, edullinen terveydenhuolto ja vahva tasa-arvoisuus.
Tutkimukseen tekijäjoukkoon kuuluva ekonomisti John Helliwell arvioi myös, että ihmiset ovat onnellisimpia siellä, missä vastuuta otetaan toisista ihmisistä, myös sellaisista, joita ei suoraan tunneta.
Tätä piirrettä tutkijat ovat selvittäneet maailmanlaajuisesti jättämällä lompakoita erilaisiin paikkoihin ja selvittämällä, kuinka iso osa niistä palautuu oikealle omistajalle. Pohjoismaissa näin tapahtui useimmin.
Jos tyytyväisyyden tunne ja sosiaalinen luottamus toisiin ihmisiin hiipuvat, yhteiskunta polarisoituu. Tutkijoiden mukaan näin on käynyt Yhdysvalloissa ja joissakin Euroopan maissa. Yhdysvallat putosi viime vuonna ulos 20 parhaan joukosta ja on nyt sijalla 24. Vastakkainasettelu vaikeuttaa yksilöiden elämää ja rämettää koko yhteiskuntaa.
Yleinen reaktio Suomen menestykseen on ollut tuloksen kyseenalaistus. Ensimmäinen sija mittauksessa ei kuitenkaan kerro täydellisestä elämästä tai epäkohtien puuttumisesta.
Julkisessa keskustelussa ja viestimissä juuri epäkohdilla on taipumus päästä hyviä asioita paremmin esiin. Epäkohtien nousu näkyviin on tärkeää, jotta yhteiskuntaa voidaan kehittää paremmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Se lisää yksilön onnellisuutta.