Kouluruuasta ei tosiaankaan tämän päivän oppilaiden kannata valittaa. Kerronpa tässä muutamia esimerkkejä, näitä olen kuullut edesmenneeltä naapuriltani Kertulta täältä entisestä Erkkoperästä, nykyisestä Värtöstä. Minun omia muistoja Kastellin koulusta, Heinätorin koulusta ja Tuiran keskikoulusta Albertinkadulta.
Kerttu kertoi käyneensä Kastellin koulua 1930-luvulla. Silloin kouluruuan valmisti keittäjä opettajan saunassa isossa muuripadassa. Lauantaisin ei ollut kouluruokaa, koska opettajan pyykit olivat likoamassa muuripadassa, jossa ne keitettiin silloisen tavan mukaan. Maanantaina porisi taas vellit samaisessa padassa oppilaille, ja hyvin oli maistunut.
Minun muistoni samasta koulusta oli vain vuoden verran. Koulun pihan perällä oli johtajaopettajan asunto ja sen yhteydessä oli jonkinmoinen keittiö, jossa ruoka valmistettiin ja opettaja jakoi sen luokassa emalikuppeihin.
Heinätorin kouluun taas toi hevosella ruuan Korven Aku, nykyisten ravivalmentajien isä. Ruoka oli isoissa rautapäniköissä, jotka tuotiin luokkaan jaettavaksi. Ruoka syötiin, ei siitä voinut valittaa. Ainoastaan lihakeitossa olevat sitkeät lihakappaleet, joissa oli kalvot jäljellä, yritettiin piilottaa ruokaliinan väliin, koska ne eivät vaan menneet puremallakaan alas.
Tuiran keskikoulussa ei ollut ruokailumahdollisuuksia. Ne oppilaat jotka ehtivät, kävivät kotona syömässä, muilla oli eväät mukana. Minullakin oli joskus eväät. Kotonani oli leipomo Heinäpäässä, joten minulla oli tuoretta hapanohutta mukanani, siitä leijaili tuoreen leivän tuoksu luokkaan, jota muut nuuhkivat ja kadehtivat.
Tässä muutamia muistoja kouluruuasta, joka oli monimutkaisempaa kuin nykynuorilla, jotka saavat mennä hakemaan valmista, monipuolista, hyvin tehtyä ja ravitsevaa ilmaista ruokaa. Olkaa nuoret tyytyväisiä, teille tarjotaan hyvää syötävää ja vaihtoehtoja ruokailuunne!
Maija-Liisa Soini
leipurimestari, Oulu