Muutimme Ouluun samana päivänä kun kansakoulun ensimmäisen luokan kevättodistukset jaettiin. Seuraavana syksynä aloitinkin toisen luokan peruskoulussa. Ei pikkupoika muuta eroa huomannut, kuin lauantain tulleen vapaapäiväksi. Tänään tuota muutosta on kilvan kiitelty ja lastemme oppisaavutukset ovat monissa kansainvälisissä mittauksissa arvostetut aivan maailman huipulle. Uneen ei kumminkaan tule tuudittautua, eikä ajatukseen, että vähempikin meille riittää. Tämän päivän rakennusaineena, ja vielä enemmän tulevaisuuden menestyksemme takuuna, tulee olla lasten ja nuorten kasvatuksen ja koulutuksen vaaliminen.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki tarjottaisiin valmiina ja ilman ponnisteluja tulevana kansalaisoikeutena. Prosessissa mukana oleminen opettaa enemmän kuin tuotoksen katseleminen. Sen kiusallisen vaivan näkeminen palkitsee yhä edelleenkin.
Varhaisen puuttumisen katkeamaton polku kaikkien lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevien aikuisten tukena (lastenneuvoloista, päiväkodin kautta koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon) auttaa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Maksamme 90-luvun laman vääristä säästämisen kohteista tänään kalliisti.
Talot matalat kahtapuolta -- miten tunnen ne tarkalleen! Yli niiden mäeltä tuolta kohoo kirkko tornineen. Olemmeko kansainvälistymisen myötä unohtaneet identiteettimme? Lapsen tulee oppia rakastamaan itseään, lähimmäisiään ja yhteistä elämää -- näitä kaikkia yhdessä.
Tärkeää on juuri tuo: oppia rakastamaan. Jos tämä jää lapsuusvuosina tapahtumatta, niin tutkimustenkin mukaan, se ei juuri enää tapahdu milloinkaan. Yhteiskuntamme tulee rakentumaan mieluummin vihaa, välinpitämättömyyttä ja vain omaa etuaan ajavaa käytöstä osoittavista aikuisista.
Ah, enkö ma hautahan asti myös koululainen lie?
Lasten ja nuorten asia on edelleenkin meidän kaikkien asia. Ei aikuisen vastuu EU:n tai kaupungistumisen myötä ole mihinkään kadonnut. Ehkä vain ylikansallinen viihdemedia on vain sumentanut näköämme tai kuuseen kurkottaminen on katajaan meidät kapsauttanut.
On viisasta katsoa taakseen ja huomata, mikä arvopohja ja minkälaiset elämänohjeet ovat Suomen tehneet yhdeksi maailman parhaista paikoista asua. Huominen päivä ei ole itsestäänselvyys, vaan työtä sen vuoksi hyväksi koetulla arvopohjalla tulee jatkaa. Siksi yhä vielä: koti, uskonto ja isänmaa.
Kai Similä kansanedustajaehdokas (kd.) Kempele