Sotien jälkeinen kärkevä vastakkainasettelu alkoi maassamme laantua, kun kansamme elämä helpottui. Puoluerakenteiden ja johtopersoonien tuella puoluevallan merkitys kasvoi. Omaa valtaa haluttiin lisätä. Terve järki, suomalaisten talvisodassa tiivistynyt vapauden arvostus ja rauhaa arvostava isänmaallisuus hillitsivät.
Yhteiset asiat tulivat tärkeiksi. Yhteisöllisyys, hyvinvointi ja kyvyt hoitaa yhteisiä asioita kehittyivät. Politiikka järkiperäistyi, oikeudenmukaistui ja tasa-arvoistui.
Talouselämämme kehittyi nykyistä paljon tiiviimpänä osana yhteiskuntaa ja elintaso nousi. Monet, suurtenkin yritysten laajakatseiset ja yhteiskuntavastuunsa tuntevat johtajat ja toimijat osallistuivat erityisesti kunnallispolitiikkaan.
Maamme kehittyi monipuolisesti, ja Suomi alkoi olla moderni, kansainvälistyvä Pohjoismaa. Olimme pääosin yhteisen kehityksen tiellä. Poliittinen toiminta ei lisännyt eriarvoisuutta, vaan purki aiempaa.
Ilmastokriisi on muuttunut todeksi. Huomaamme olevamme osana ihmislaumaa kuormittamassa, jopa tuhoamassa luontoa. Monet avoimet kehitysikkunat ovat sulkeutumassa ja iso raha haalii nyt itselleen valtaa ja vähättelee demokratioita.
Monet epävarmuudet ovat alkaneet kuormittaa myös suomalaisia. Ongelmia ratkotaan nyt liian likietuisesti. Ahneus rahaan on alkanut uhata demokratian tuottamaa yhteistä tukiverkkoa. Itsekkyys, ahneus ja piittaamattomuus heikoimmista lisääntyvät, ja oikeistopopulismi kiihdyttää yhteiskunnan eriarvoisuutta. Vauraus on läjittymässä niille, jotka kokevat demokratian vaikeuttavan vaurastumistaan.
Kehittyneissä demokratioissa valta kuuluu kansalle. Sivistys ja talouselämä ovat demokratian sydän ja verenkierto. Niitä molempia me tarvitsemme, mutta emme piittaamattomasti ahnehtivaa toimintaa.
Markkinatalous tarvitsee edelleen luovan vapauden, mutta sen tulee myös hankkia takaisin hukattu, arvokas roolinsa yhteiskunnan lojaalina ja arvostettuna kumppanina. Markkinataloutta on kehitettävä, jotta YK:n tavoitteiden mukainen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus voivat kaikkien eduksi kehittyä
Kasvava, demokratiaa vieroksuva rahan valta voi johtaa pelottaviin dystopioihin. Demokratioiden valtaa ei saa hiljaa liukua rahalle eikä väkivallalle.
Nyt on aika uudistaa puolueohjelmat. Tarvitaan vähän sanoja, puolueen oman vastuualueen täsmäkuvaus ja sen lisäksi juuri ne tavoitteet, arvot ja eettiset kannanotot, joita todella edistetään ja myös käytännössä toteutetaan. Totuuden vääristely on demokratian halveksimista.
Puoluevalta on instituutio, jolla demokratiaa on tarkoitus ohjata ja kehittää, Se ei ole järjestelmä, jonka tulee piirrellä kattavia utopioita kalastellakseen ääniä. Äänet tulee ansaita tunnistettavin teoin.
Sekä oikeistoa että vasemmistoa tarvitaan. Vain niiden yhteistyö voi tuottaa vakaan tasa-arvoisuuden ytimen. Arvoistaan ja tavoitteistaan puolueiden on rakennettava kannatuksensa teoin eikä riidoin. Siihen tarvitaan luottamusta, rehellisyyttä ja tahtoa palvella koko kansaa. Se ei suinkaan vaadi samanmielisyyttä, vaan halua ja kykyä yhdessä ratkaista ja sopia puolueiden erilaisten lähtökohtien luomat ongelmat. Siihen on ennenkin historiassa pystytty silloin, kun on haluttu.
Lopetetaan pelit ja aloitetaan keskinäisen luottamisen, luotettavuuden ja osaavan keskustelun demokratia.
Veikko Hulkko
Oulu