Toiminnanjohtaja Liisa Hanén Mikro- ja yksinyrittäjät ry:stä esitteli kiinnostavasti mikro- ja yksinyrittäjyyden olemusta Jyväskylän Talven "Mikä Suomen taloudessa meni pieleen" -ohjelmassa.
Vaikka olen toiminut lähes koko työelämän yritysasioiden parissa, myös vientiyrittäjänä, ja luulin tietäväni yrittämisestä jo kaiken, niin ei, sillä Hanénin esitys avasi kokonaan uuden maailman.
Suomessa 400 000 yrityksestä 95 prosenttia on mikro- tai yksinyrityksiä. Mikroyrityksiksi lasketaan alle 10 henkeä työllistävät, joista niistäkin 380 000, jopa 70 prosenttia, eli 266 000, on yksinyrittäjiä. Näiden yritysten aloittaminen ei vaadi useinkaan suurta pääomaa, mutta monasti korkeaa oman alan osaamista.
Toimialoittain ne jakautuvat henkilökohtaisiin palveluihin, rakentamiseen, asiantuntijapalveluihin kuten ict-asiantuntijuus, sekä kuljetuksiin. Henkilökohtaisista palveluista mieleen nousevat helposti maahanmuuttajat parturiliikkeineen sekä ravintola-ala pitserioineen että Wolt- ja Foodora-ruokalähetteineen.
Yleisesti voimme puhua alustataloudesta. Ja kaikkiaan voimme puhua Suomen yrittäjyyden selkärangasta – toimijoista, joita ilman markkinataloutemme ei saisi happea.
Siksi on ollut surullista havaita nykyhallituksen ajattelussa tälläkin kohdin musta aukko. Muun muassa kotitalousvähennyksen alarajaa olisi pikemminkin pitänyt nostaa eikä laskea. Hallituksen ajattelu on asenneharhainen, sillä vaikka edellä mainituissa yrityksissä on keskimääräisesti vähän työntekijöitä, niissä piileen idea- ja työllistämispotentiaali.
Pelkästään jos kotitalousvähennystä olisi nostettu laskemisen sijaan, moni 1,6 miljoonasta eläkeläisestä olisi valmis ostamaan esimerkiksi siivous-, lääkehuolto- ja terveyspalveluita ja ict-apua mikro- ja yksinyrittäjiltä. Olisi realistista ajatella, että joka viides yritys palkkaisi yhden työtekijän lisää. Jo sekin loisi 76 000 uutta työpaikkaa, ja vastaava määrä työttömistä siirtyisi veroja kuluttavista veron maksaviksi.
Pääsin esittämään kyseisessä tilaisuudessa yleisökommenttina samat ajatukset, jotka olen esittänyt maamme hallitukselle kolmen kuukauden välein: poistakaa perintövero ja sukupolvenvaihdosvero. Ottakaa käyttöön niin sanottu Viron malli, mikä tarkoittaa, että yritys voi verotta kartuttaa kassaa kymmenen vuoden ajan investoidakseen kertyneellä kassalla kehittämistarpeita, ja vasta sitten, kun omistajat haluavat nostaa varoja omaan käyttöönsä, maksavat he siitä veroa. Ja lopuksi: avatkaa itäraja!
Heikki Elonheimo
Jyväskylä