Lämmin ruoka-annos kotiin muutamalla kännykän näpäytyksellä. Hyvin kätevää.
Pitsalähetit ovat Suomessa tuttuja pitkältä ajalta, mutta varsinaiset ruokalähettipalvelut Wolt ja Foodora ovat viime vuosina muuttaneet aterioiden kotiinkuljetukset perusteellisesti. Esimerkiksi aktiivisia Wolt-lähettejä on Suomessa yli 10 000.
Wolt on ollut valtaisa taloudellinen menestys perustajilleen. Suomalaisyritys myytiin viime vuonna Yhdysvaltoihin 2,8 miljardilla eurolla. Kaupan hedelmät tulivat näkyviin viikko sitten, kun meillä julkistettiin viime vuonna eniten ansainneiden ja veroa maksaneiden listat.
Woltin perustajan Mikko "Miki" Kuusen tulot olivat 79,5 miljoonaa euroa. Veroja hän maksoi 27 miljoonaa euroa.
Woltin huimaa tarinaa himmentää keskustelu ruokalähettien työehdoista. Viime päivinä näkyvyyttä on saanut talousvaikuttaja Anne Brunilan kommentti.
Brunila kirjoitti, että häntä hävettää nähdä "Woltin ruokalähettien polkevan nälkäpalkalla ilman työsuhteeseen kuuluvaa perusturvaa".
Tviittaaja muistutti lähettien tekevän työtään ilman työsopimuksessa sovittua palkkaa ja työaikoja, vuosilomia tai palkallista sairauslomaa.
Woltin Miki Kuusen vastaus Brunilalle oli (HS 10.11.), että valtaosa yhtiön läheteistä on tyytyväisiä työhönsä ja ansioihinsa. Wolt-lähetit työskentelevät keskimäärin 13 tuntia viikossa, ja kuluvana syksynä lähetit ovat laskuttaneet aktiivisesta toimitusajasta noin 25 euroa tunnilta.
Maksettuun aikaan ei kuitenkaan kuulu keikkojen odottelu. Lähetit myös esimerkiksi käyttävät työssään omia ajoneuvojaan.
Tämän vuoden aikana on nähty työoloihin liittyviä Wolt-lähettien protesteja. Näin muun muassa Helsingissä, Turussa ja Jyväskylässä.
Tunnetusti iso osa ruokaläheteistä on maahanmuuttajia. Riistoa lähentelevät työehdot eivät anna kaunista kuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta.
Ulkomaisen työväen kaltoinkohteluahan on meillä koettu myös marjanpoiminnassa, jossa muutama yritys on häpeämättömästi hyödyntänyt kaukaa tulleiden poimijoiden haavoittuvaa asemaa.
Ruokalähettibisnestä voi puolustaa sillä, että se tarjoaa töitä henkilöille, jotka eivät ehkä muuten saisi töitä lainkaan. Silti raskaasta työstä pitäisi saada vaivaa vastaava palkka.
EU valmistelee direktiiviä, joka liittyy ns. alustatalouden työntekijöiden asemaan. Toki asia voidaan hoitaa kuntoon nopeamminkin siten, että lähettiyritykset yksinkertaisesti alkavat maksaa läheteille parempia korvauksia.
Maksaja on silloin lopulta tilaaja. Onko ruoka-annostaan kotiin odottava asiakas tähän valmis? Vai onko halvalla tuotu annos saavutettu etu, josta ei luovuta – vaikka kyse olisi lähetin selkänasta kiskotusta nyhtöruoasta.