Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oli 11,8 prosenttia 20–24-vuotiaista. Pitkittyessä tilanne johtaa nuoren syrjäytymiseen.
Ennaltaehkäiseviin toimiin nuorten syrjäytymisen estämiseksi on tärkeää panostaa, vaikka niiden vaikuttavuutta on usein suoraan vaikeaa arvioida rahassa. Varhaisella puuttumisella nuorten ongelmiin voidaan merkittävästi vähentää myöhemmin syntyviä taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia.
Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on olemassa useita keinoja. Yksi vähemmän tunnettu on moniammatillinen Ankkuritoiminta. Mallia käytetään tilanteissa, joissa nuori on jäänyt kiinni esimerkiksi näpistyksestä.
Mallissa nuoren elämäntilannetta katsotaan moniammatillisena tiiminä kokonaisuutena. Terveydenhuollon ammattilainen, sosiaalityöntekijä, nuorisotyöntekijä ja poliisi etsivät yhdessä parhaita keinoja tukea nuorta ja hänen perhettään.
Toiminnalla pystytään myös ennaltaehkäisemään lapsiin ja nuoriin kohdistuvia uhkia, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalirikoksia.
Ensimmäiset ankkuritiimit ovat aloittaneet toimintansa noin 20 vuotta sitten, mutta leviäminen kaikkialle on kestänyt. Syitä paikallisiin eroihin on löydettävissä ainakin kaksi: osin puutteelliset ohjeistukset ja vajaat resurssit.
Ohjeistuksien suhteen tilanne on parantunut maaliskuun lopussa julkaistun Ankkuri-käsikirjan myötä. Resurssit ovat osin riippuvaisia kuntien panostuksista, osin valtion osoittamista varoista ennaltaehkäisevään työhön. Aina resursseja ei edes tarvita lisää, vaan kyse voi olla niiden kohdentamisesta eli suuntaamisesta ennaltaehkäisyyn jälkihoidon sijaan. Ennaltaehkäisyyn panostaminen kantaa hedelmää. Yksikin syrjäytynyt nuori on liikaa.
Pauliina Valkovirta
ensihoitaja
kansanedustajaehdokas (kok.)
Haapavesi