Oletko nuori, jolla tunteet myrskyävät? Vai onko sinulla kotona oma nuori, joka näyttää syrjäytyvän eikä kommunikoi samalla tavalla kuin ennen? Nyt viimeistään olisi hyvä aika ottaa nämä asiat puheeksi kotona.
Nuorena tiedän omasta kokemuksestani, että mielenterveyteen liittyvät ongelmat eivät ole poikkeus vaan arkipäivää. Yhä useampi uusista tai vanhoista ystävistäni on joutunut kamppailemaan jaksamisen, ahdistuksen tai jopa masennuksen kanssa. Silti apua ei aina ole saatavilla, kun sitä juuri eniten tarvittaisiin.
On turhauttavaa kuulla päättäjien sanovan, että nuorten mielenterveys on "tärkeä prioriteetti", mutta samaan aikaan jonot koulukuraattorille venyvät hyvin pitkiksi. Kun joku vihdoin saa ajan, ongelmat ovat usein jo kasvaneet hyvin suuriksi. Mielenterveyden ongelmat eivät odota, vaan ne pahenevat, jos niihin ei puututa ajoissa.
Minusta on väärin, että nuorten pitää olla jatkuvasti vahvoja ja jaksaa, vaikka maailma ympärillä tuntuu hyvin kuormittavalta. Koulu, sosiaalinen media sekä paineet ulkonäöstä ja tulevaisuudesta kasaantuvat helposti liian raskaaksi taakaksi. Tarvitsisimme enemmän tukea arkeen, ei vain hoitoa kriisitilanteissa.
Moni asiantuntija on ottanut asiaan kantaa sekä vaikuttanut asiaan. Se ei kuitenkaan ole aina tarpeeksi. Useiden asiantuntijoiden mukaan varhainen apu on ratkaisevaa. "Mitä aikaisemmin nuori saa tarvitsemaansa keskusteluapua, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on toipua ja oppia keinoja arjen haasteista", kertoo Eila Matala, nuorten yksilövalmentaja nuorten Viestintäpajalta.
Mielenterveyteen pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin fyysiseen terveyteen. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että murtunut jalka tarvitsee hoitoa heti. Miksi sitten masennusta tai ahdistusta pidetään joskus vain nuoren murheena?
Nuorten mielenterveys täytyy ottaa vakavasti ja päättäjien täytyisi priorisoida se tärkeäksi aiheeksi. On kohtuutonta, että nuori joutuu odottamaan hoitoa tilanteessa, jossa hänellä ei välttämättä ole voimia odottaa. Mielenterveyspalveluista on tehtävä aidosti saavutettavia ja matalan kynnyksen tuen pitää olla kaikkien ulottuvilla. Ei vain niille, joilla on voimavaroja vaatia apuja yhä uudelleen.
Eveliina Matala
kahdeksasluokkalainen, Oulu