Liian paljon, liian varhain – ratin takana on lapsi, yksi virhe, ja koko elämä voi olla ohi.
Viime päivinä olemme saaneet kuulla lukuisia suru-uutisia kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista eri puolella Suomea, joissa poikkeuksetta on ollut kuljettajana nuori kuljettaja ja kyydissä nuoria. Edelleen piikkinä tilastojen kärjessä ovat 18–24-vuotiaat, mutta viime vuosina joukkoon on noussut useita 17-vuotiaana poikkeusluvalla ajokortin hankkineita nuoria.
Näin lyhyellä aikaa niin monien nuorten kuljettajien menetyksiä ei voida mielestäni tulkita enää yksittäistapauksina. Näin ei voi jatkua, yksikin liikennekuolema on liikaa. Tähän on ottanut jo kantaa liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) julkaisussaan (HS 11.6.), jossa hän totesi, että ajokorttilakiin tullaan tekemään muutoksia jo hyvinkin pikaisesti, hyvä niin!
Vuonna 2018 tehdyssä ajokorttiuudistuksessa ei mielestäni sittenkään arvioitu ennakolta riittävästi uudistuksen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen, ja nimenomaan nuoren, alaikäisen riittävään henkiseen ja taidolliseen kypsyyteen, sekä ajo-opetuksen riittävään määrään ja sisältöön.
Perusteina koko uudistukselle tuolloin olivat muun muassa liikkumismahdollisuuksien lisääminen nuorille, kuten opiskeluun, työhön, harrastuksiin sekä helpottaakseen liikkumista haja-asutusalueilla, missä julkinen liikenne on vähäistä.
Sääntelyn keventäminen ja siirtyminen yksivaiheiseen koulutukseen vähensi aiemmin pakollisten oppituntien määrää, ja laski näin ajokortin kustannuksia. Uudistus korosti enemmän näytön merkitystä kuin oppituntien määrää, ja ajotesti korostui. Tästä olivat jo tuolloin huolissaan monet autokoulujen ammattiopettajat.
Tänä päivänä nuori tai hänen perheensä voi valita useista eri ajokorttipaketeista mieluisimman, ja paketin sisältö vaikuttaa opetuksen määrään ja hintaan. Valitettavan moni valitsee edullisimman, jossa muun muassa ajotuntien määrä on vähäisempi. Hintaa on saatu alemmas myös sillä, että pimeän ajon ja liukkaan kelin harjoittelu voidaan tietyin ehdoin korvata simulaattorilaitteella. Monet perheet säästävät kustannuksia opettamalla nuorta itse, tämä herättää monia kysymyksiä opetuksen laadusta ja määrästä.
Kun koulujen ja oppilaitosten kesälomat koittaa, myös nuorten arkirytmi jää lomalle. Samalla monien nukkuminen jää vähäiseksi. Nuoret liikkuvat kuitenkin porukoissa ja viettävät aikaa yhdessä, mikä on äärimmäisen tärkeää. Sosiaaliset kohtaamiset ovat aina parempia kuin kännyköillä surffaaminen ja peleihin koukuttuminen.
Nuori, juuri kortin saanut saakin uuden roolin kaveriporukassa, hänestä tulee kuski nuorten liikkumiseen paikasta toiseen, ja jopa aamutunneille saakka.
Nyt on tarkoitus tehdä muutoksia ministeri Ranteen mukaan muun muassa yöaikaiseen ajeluun sekä poikkeusluvan myöntämisen edellytyksiin. Mielestäni tärkeää olisi, että ajo-opetustunteja olisi enemmän, ja että uuden kuljettajan olisi mahdollista saada aitoja pimeän- ja liukkaan kelin harjoittelun ajotunteja.
Toivoisin myös paluuta aikaan, jolloin uuden kuljettajan auton takaikkunassa oli 80 km/h -tunnuslätkä, se osaltaan hillitsi menoa ja helpotti viranomaisen havainnointia ajoneuvon kuljettajan ollessa uusi kuljettaja.
Kotoa annettavalla kasvatuksella ja valistuksella on merkittävä vaikutus, sekä aikuisen esimerkki nuorille hyvästä ja turvallisesta liikennekäyttäytymisestä. Kaikkein tärkeintä on ennakointi ja riittävä tarkkaavaisuus, muiden tienkäyttäjien huomioiminen, turvalaitteiden käyttö, kiire pois ja ylipäätään liikennesääntöjen noudattaminen. Kuljettajan ajokunto ja vireystila, sää- ja keliolosuhteiden huomioiminen sekä ajoneuvon kunto ovat tietenkin ensiarvoisen tärkeitä liikenneturvallisuutta ajatellen.
Turvallista kesää kaikille!
Merja Rasinkangas
kansanedustaja (ps.), Oulu