Valtaosa alle 30-vuotiaista ei äänestä. Kyse ei ole laiskuudesta tai tietämättömyydestä, vaan siitä, etteivät puolueet ole antaneet nuorille mitään syitä äänestää – täysin tarkoituksella.
Poliitikko tavoittelee ensisijaisesti valtaa. Rajallisten resurssien yhteiskunnassa suurin osa poliitikoista on tehnyt valinnan satsata voimavarat heidän miellyttämiseensä, joilla valta on.
Suuret ikäluokat ovat Suomen historian etuoikeutetuin ikäluokka. Hyvinvointivaltio on rakennettu heidän tarpeidensa pohjalta - ja purettu samaa tahtia. Lapsilisät otettiin käyttöön heidän ollessaan lapsia, työelämän uudistukset nähtiin heidän siirtyessä työelämään. Ei ole sattumaa, että 90-luvun laman jälkeiset leikkaukset aloitettiin juuri lapsilisistä ja koulutuksesta. Eläkeläisiä pidetään kuin kukkaa kämmenellä samalla, kun kaikilta muilta leikataan.
Tämän päivän nuoret ovat ensimmäinen ikäluokka, jonka elintaso tulee olemaan alhaisempi kuin edeltävillä ikäpolvilla. Eikä kukaan halua tehdä asialle mitään. Nuorten puolustaminen suurten ikäluokkien kustannuksella on poliittinen itsemurha.
Siksi poliitikot eivät halua nuorten kiinnostuvan politiikasta. Antamattomia ääniä ei lasketa, eikä niitä siksi tarvitse tavoitella. Voidaan leikata opintotuesta, heikentää työelämän ehtoja ja antaa keppiä työttömille, eikä tarvitse pelätä seurauksia.
Nuoret eivät ole tyhmiä. Jos jokainen puolue kantaa sydänverellä huolta vanhuksista, mutta nuorille ollaan valmiita antamaan vain palkattomia pakkotöitä tai menolippu Tromssaan, mikä motivoi äänestämään?
Tällä kirjoituksella ei ole hopeareunusta. Tilanteesta ei ole helppoa ulospääsyä. Edes nuoren ehdokkaan äänestäminen ei, jos kyseessä on poliittinen broileri. Ainoa keino on äänestää ehdokasta, joka tunnustaa tosiasiat ja sanoo ne ääneen, riippumatta kuinka paljon ääniä sillä menettää.
Kaikesta huolimatta nuorilla ei ole varaa olla äänestämättä.
Elmo Rautio
kuntavaaliehdokas (vas.)
Oulu