Mikähän siinä on, kun minua yökkäyttää aina, kun näen jollakin ihmisellä nokkarenkaan eli nenäkorun. Minusta se on inhottava ja epähygieeninen. Miten se onnistuu nokan niistäminen, kun on tuo sieraimesta toiseen kulkeva rengas? Se nähtävästi joidenkin mielestä tuottaa lisäarvoa kasvojen kauneuteen.
Minulla palautuu mieleen tapaus lapsuudestani lähes kahdeksan vuosikymmenen takaa. Asuin silloin Kajaanin kauppatorin laidalla. Luokkakaverini isä siinä naapurissa kävi aina markkinoiden edellä hakemassa jostakin etelästä junanvaunukuormallisen hevosia, joita hän sitten kauppasi eri puolilta Kainuuta saapuneille isäntämiehille, jotka tarvitsivat niitä savotoilla.
Kerran sitten noiden hevosten mukana tuotiin valtavan iso sonni. En ole ennen sitä enkä sen jälkeen nähnyt niin isoa sonnia. Kun sitä tuotiin asemalta, tarvittiin kaksi miestä kuljettamaan. Toinen talutti kaulahihnasta ja toinen piteli narusta, joka oli kiinnitetty sonnin sieraimiin asetettuun nokkarenkaaseen. Sillä varmaan estettiin sonnia riehumasta, kun sen sanottiin olevan vihainen. Niin minä asian ymmärsin.
Kun markkinat olivat ohi, koulukaverini tuli pyytämään minua mukaan, kun sonnia lähdettiin viemään lahtihuoneelle. Minähän tietysti olin valmis. Eihän meitä poikasia mihinkään tarvittu, vaan lähdimme mukaan pelkästä uteliaisuudesta. Ihmiset lakosivat syrjään, kun sonnia lähdettiin taluttamaan torin yli ja sitten Kauppakatua pitkin kohti silloista lahtihuonetta eli teurastamoa, joka sijaitsi Kauppakadun varressa. Siellä perillä miehet taluttivat sonnin teurastushalliin, jossa kiinnittivät otuksen seinän viereen.
Samassa teurastaja tarttui lekaan ja paukasi sillä sonnia päähän. Se tuupertui kertalaakista. Sitten teurastaja laski siitä veren ja kiinnitti otuksen takajaloistaan johonkin vinssiin, jolla nosti sen riipuksiin. Puukolla ja kirveellä teurastaja sitten avasi sonnin mahan niin, että sisäelimet pääsivät solahtamaan maahan ainakin osittain.
Sitten seurasi näytös, jota emme olisi odottaneet. Teurastaja kiipesi avattuun mahaonteloon ja alkoi hyppiä siellä nähtävästi irrottaakseen loput roippeet. Silloin meitä vietiin. Se oli meille liikaa. Livahdimme ulos yökkäilemään. Ensimmäisen kerran näimme silloin millaista tavaraa siellä naudan konehuoneessa oli. Olin vielä niin herkässä iässä, että tuo tapaus tuli vielä pitkään uniini. Se tulee mieleen vielä nytkin, kun näen jonkun ihmisen, jolla on nokkarengas.
Jussi Hyttinen
Oulu