Vaikka Nokian vetäytymistä Suomesta ja Oulusta on odotettu jo vuosia, siitä huolimatta uutiset yhteistyöstä Microsoftin kanssa kolahtivat pahemman kerran.
Uusia tukijalkoja on jo yritetty nostattaa, mutta Suomen ongelma on se, että vähänkin maailmalla menestyvä yritys ostetaan ulos ennen kuin se ehtii parhaimpaan kukoistukseensa. Näin Suomessa satsatut tutkimukseen ja tuotekehitykseen suunnatut kehittämisrahat valuvat ihan muualle. Suomalainen pääoma on turvattava tarvittaessa vaikka lainsäädännön turvin. Yritystoimintaan myönnettyjen rahojen suurin hyöty pitäisi jäädä meille itsellemme.
Nokia-herätyksen myötä joudumme suurten kysymysten eteen: Pitäisikö myönnetyt tukirahat vaatia takaisin? Korkojen kera? Vai asetetaanko tukirahojen myöntämisen ehdoksi, että yrityksen on pysyttävä Suomessa ja työllistettävä pääosa henkilöstöstään Suomessa vielä seuraavat 5--50 vuotta?
Taikka pitäisikö ulkomaista omistusta jyrkästi rajoittaa lainsäädännöllä siten, ettei ulkomaista omistajuutta voidaan nostaa kuin noin 40 prosenttiin. Entäpä, jos ulkomainen yritys haluaakin perustaa Suomeen oman Yritys-Suomi Oy:n? Näitä kysymyksiä on syytä selvittää.
Suomessa yhteiskunta tukee yrittäjiä noin neljän miljardin edestä, joista työ- ja elinkeinoministeriön osuus viime vuonna oli noin 600 miljoonaa euroa. Summan luulisi näkyvän enemmänkin Suomen julkikuvassa ja etenkin yrittäjyytenä ja työpaikkoina. Ongelmana on se, ettei tuet oikeasti tavoita niitä, jotka niistä eniten hyötyisivät. Jos yhtä iso panos annettaisiinkin kerrallaan Oulun seudulle korjaamaan Nokian mahdollisesti aiheuttamaa aukkoa, niin varmasti olisi näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.
Ei auta jäädä makaamaan ja odottamaan pahimpia ennusteita. On luotava uutta, kehitettävä jo nousevia aloja, sekä turvattava liiketoimintojen pysyminen Suomessa. On uskottava siihen, että tästä vielä noustaan entistä ehompana, kuin Feenix-lintu. Siis eipä heitetä vielä kirvestä kaivoon.
Sari Halonen kansanedustajaehdokas (sd.) Oulu