Kalevassa 12.11. julkaistu mielipidekirjoitus neurokirjon lapsen katkenneesta hoitopolusta kuvaa valitettavan tuttua todellisuutta. Vanhemmat joutuvat selvittämään palvelujärjestelmää, odottamaan yhteydenottoja ja puolustamaan lapsensa oikeutta tukeen, vaikka voimavarat ovat jo koetuksella.
Me Oulun seudun omaishoitajat ry:ssä kohtaamme paljon perheitä, joissa lapsella on neuropsykiatrisia erityispiirteitä tai muita erityisen tuen tarpeita. Kuulemme vanhempien uupumuksesta ja siitä, kuinka vastuu palvelujen yhteensovittamisesta jää perheelle. Vanhemmasta tulee liian usein lapsensa palveluohjaaja, vaikka hänen pitäisi saada keskittyä vanhemmuuteen ja tavalliseen arkeen.
Juuri tällaisissa tilanteissa järjestöjen merkitys korostuu. Meille voi tulla ilman lähetettä tai diagnoosia. Kuuntelemme, autamme jäsentämään tilannetta, kerromme palveluista ja oikeuksista sekä ohjaamme oikean avun piiriin. Tarjoamme vertaistukea, keskusteluapua ja toimintaa erityislapsiperheille. Joskus ratkaisevaa on jo se, ettei kaikkea tarvitse selvittää yksin.
Teemme Pohteen johtavien sosiaali- ja terveydenhuollon viranhaltijoiden kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta perheiden tarpeet tunnistettaisiin ja huomioitaisiin palvelujen kehittämisessä. Järjestämme vuosittain kaksi omaishoitajille suunnattua keskustelutilaisuutta yhteistyössä Pohteen, Omaishoitajaliiton ja alueemme muiden omaishoitajayhdistysten kanssa.
Jokaisen tilaisuuden jälkeen kokoontuu Omaishoidon yhteistyöfoorumi, jossa käymme yhdessä läpi omaishoitajien esiin nostamia kysymyksiä ja kehittämisehdotuksia sekä etsimme niihin ratkaisuja. Olemme yhdistyksenä olleet erittäin tyytyväisiä tähän yhteistyöhön.
Toinen vakavaa huolta herättävä asia on Pohteen sosiaalityöntekijöiden irtisanomiset. Lastensuojelun ja perhesosiaalityön yhdistämisen yhteydessä vähennetään 15 sosiaalityöntekijää ja neljä lähiesihenkilöä. Myös psykiatristen osastojen, mukaan lukien lastenpsykiatrian, terveyssosiaalityötä lakkautetaan.
Erityisen huolestuttavaa on, että henkilöstöä vähennetään tilanteessa, jossa perheiden varhaista tukea pitäisi vahvistaa. Miten varmistetaan, etteivät ongelmat ehdi kasautua ennen kuin perhe saa tarvitsemansa avun?
Erityislapsiperheissä tehdään paljon sitovaa hoivatyötä myös ilman omaishoidon tuen sopimusta. Tuen tarve ei katoa, vaikka sopimusta ei olisi. Järjestöt eivät korvaa lakisääteisiä palveluja, mutta voimme rakentaa siltoja perheiden ja palvelujärjestelmän välille. Samalla järjestöjen rahoitusta leikataan, vaikka perheiden tuen tarve kasvaa. Matalan kynnyksen avun heikentäminen voi kasvattaa raskaampien palvelujen tarvetta, sen me tiedämme.
Perheen ei pitäisi joutua käyttämään viimeisiä voimavarojaan avun saamiseen. Tarvitsemme selkeää vastuunjakoa, riittävästi ammattilaisia ja yhteistyötä, jossa perheiden ääni kuuluu. Perheille ei ole tärkeintä se, minkä organisaation vastuulla apu on, vaan se, että apua saa oikeaan aikaan. Vastuu avun löytämisestä ei saa jäädä jo valmiiksi kuormittuneen perheen harteille.
Minnamaria Salminen
toiminnanjohtaja, Oulun seudun omaishoitajat ry