Hallitusohjelmaneuvotteluissa on kaksi toisistaan poikkeavaa toimintatapaa. Tyydytään yleisluontoiseen ohjelmajulistukseen ja muuttuvissa oloissa sovitaan kulloinkin parhaalta vaikuttavasta etenemistiestä. Toinen vaihtoehto on toisesta päästä. Laaditaan yksityiskohtainen luettelo niistä poliittisista valinnoista, joista päästään yksimielisyyteen. Tämän mallin heikkous on, että joko itse asiat eivät ole olennaisia muuttuneissa oloissa tai ratkaisumallit eivät ole enää käyttökelpoisia.
Riippumatta siitä, kumpi tavoite ja siihen johtava menettelytapa valitaan, uusi hallitus ja eduskunta joutuvat ratkaisemaan seuraavat neljä kriittistä asiaa. Budjettivajetta on pienennettävä. Siinä tarkoituksessa harmaa talous ja talousrikollisuus on saatava kuriin. Kysymys on tuloina miljardeista euroista. Rehellinen yrittäjyys on nostettava kunniaan.
Aiemmat hallitukset ja eduskunnat ovat huomaamattaan olleet luomassa uusköyhien yhteiskuntaluokan. Käytettävissä olevat tulot eivät edes paperilla riitä menoista selviämiseen. Takuueläkettä vastaava perustulotakuu on välttämättömyys. Se tarkoittaa Robin Hood-ratkaisua: otetaan heiltä, joilla on, ja annetaan heille, joilla on suuri tarve.
Kaikki selvitykset osoittavat yhtäpitävästi, että peruskoulun jälkeinen vuosi on kriittisin nuoren elämässä. Syrjäytymisvaara on ilmeinen, jollei ole joko opiskelu- tai työpaikkaa. Valtion ja kuntien yhteinen velvollisuus on estää nuoren toimettomuusvaiheen synty. Se on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.
Yhteiskuntamme on lähes täydellisesti epäonnistunut vanhushuollossa. Asia ei tullut hoidetuksi ministeriön lähettämillä paimenkirjeillä ja pliisulla omaishoitolailla. Tämän joutui eduskuntakin myöntämään. Nyt tarvitaan vanhushuoltolaki, jossa on säädettynä siinä määrin tarkat hoitonormit, että omaiset voivat seurata ajantasaisesti omaisensa inhimillisen vanhuuden toteutumista. Omaishoidontuki on siirrettävä Kelan maksettavaksi. Kuntiin ei voi tässä suhteessa luottaa.
Erkki Pulliainen kansanedustajaehdokas (vihr.) Oulu