Nau­ra­van tai­tu­rin tarina – Kärp­pien kas­vat­ti Juha Rii­hi­jär­vi loi suu­ruu­ten­sa JYPissä ja Mal­mös­sä, mutta ehti tehdä läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen myös Rak­si­lan ylei­söön

Hyökkääjän peli oli kiehtova yhdistelmä tehokkuutta, älykkyyttä, viihdettä ja vaivattomuutta. Kun valtaosa kollegoista paahtoi ammattilaisjäillä veren maku suussa, Riihijärven otteista kuvastui rentous ja nautinto – aivan kuin hän olisi pelannut lapsuutensa pihapelejä.

Ehkä juuri siksi Riihijärvi oli kannattajien keskuudessa aina poikkeuksellisen pidetty persoona.

– Hymyilin, koska pelaaminen oli niin hauskaa. Olen suuttunut elämässäni enemmän huonosta golflyönnistä kuin jostain, mikä meni pieleen jääkiekkokaukalossa, Riihijärvi hymähtää.

50-vuotiaan Riihijärven elämä on asettunut Ruotsiin Malmön seudulle, missä hän asuu ruotsalaisen vaimonsa sekä kahden pienen poikansa kanssa.

Parhaiten Riihijärvi muistetaan juuri Malmössä. Hän nousi kymmenen Malmö Redhawksin (ent. Malmö IF) riveissä pelaamansa kauden aikana seuran pistekuninkaaksi ja Elitserienin kaksinkertaiseksi pistepörssivoittajaksi.

Arvostuksesta kertoo, että yksi Malmö Arenan ravintoloista on nimetty Riihijärven mukaan muotoon Jussis Bar.

Jo ennen Ruotsin-valloitusta Riihijärvi oli voittamassa Leijonien historian ensimmäistä MM-mitalia – hopeaa – vuonna 1992. Keväällä 1996 Riihijärvi voitti Lukossa SM-liigan pistepörssin ja maalikuninkuuden.

Timantinkovia saavutuksia pelaajalta, joka ei C-juniorina Kärpissä mahtunut pelaamaan.

Pullapojan oppivuodet

Vuonna 1969 syntyneiden ikäluokka on yksi Kärppien historian parhaista. Joukkuetta veti ensin Yrjö Ervasti, jonka tiukka kuri jalosti energisistä pojista paitsi voittavan myös hyvin käyttäytyneen joukkueen.

Myöhemmin lahjakkuudet otti hoteisiinsa kaksikko Juha Ring–Pekka Karjala. Heidän ohjauksessaan Kärpät voitti Suomen mestaruuden C- ja B-junioreissa. Tasoa kuvaa, että poikamaajoukkueessa oli parhaimmillaan yli kymmenen Kärppien pelaajaa.

– Mutta ei ollut Riihijärvi!

Muistot juniorivuosista naurattavat Riihijärveä, joka ei ollut lapsitähti.

Riihijärvi sai karun herätyksen todellisuuteen, kun hän palasi muutaman perheen kanssa Seinäjoella vietetyn vuoden jälkeen Kärppiin. Tilanne käytiin läpi Jääkiekkolehdessä vuonna 1993:

– Isä oli puhunut, että nyt palaa kovakuntoinen jääkiekkoilija Ouluun. Menimme ensimmäisiin harjoituksiin punttisalille. En saanut leuan leukaa enkä mitään muutakaan. Olin siihen aikaan vähän sellainen pullapoika ja aika hidas, Riihijärvi muisteli.

– Hän ei pysynyt juurikaan luistimilla ja oli ylivoimaisesti joukkueen huonoin luistelija. Jotain Juhassa kuitenkin oli, kun hänet päätettiin pitää porukassa. Pelisilmä oli hyvä ja maila pelasi, Pekka Karjala luonnehti samassa artikkelissa.

Kun Kärpät lähti etelään pelaamaan C-junioreiden mestaruudesta, Riihijärvi ei päässyt reissuun mukaan. Keskeinen luonteenpiirre kävi kaikille selväksi, vaikka joukkueen hierarkiassa hän asemoitui nelos- tai jopa vitosketjun pelaajaksi.

– Juha ei kuitenkaan koskaan mököttänyt, Karjala painotti.

Joku voisi sanoa, että Riihijärvi roikkui mukana, mutta itse hän ei ajatellut asiaa niin monimutkaisesti. Poika viihtyi omalla ajallaan Kastellin kentän peleissä, joissa olivat mukana muun muassa isoveli Heikki, Esa Palosaari ja Juha Pihlajaniemi – kaikki tulevia liigapelaajia.

– Tykkäsin vain olla jäällä. Oli kiva kynäillä kiekon kanssa ja ampua. Punttisali oli sen sijaan ihan peestä.

Myöhemmin Riihijärvi tuli tutuksi myös Hannu Aravirralle, joka valmensi Kärppien A-junioreita.

– Ei hänen fysiikkansa ollut kovin valmis. Kun ensimmäisissä harjoituksissa pallopelien tauolla pelaajien piti selällään maaten laittaa varpaat ja sormet yhteen, Riihijärvellä ei muuttunut yrityksestä huolimatta mikään muu kuin ilme, Aravirta kuvaili Jääkiekkolehdessä.

Mutta pikkuhiljaa aika teki työtään Riihijärven hyväksi. Peliäly sekä mailankäsittely kehittyivät entisestään ja 189-senttiseksi venähtänyt hyökkääjä liikkui luistimilla koko ajan paremmin.

Entinen vilttimies otti itselleen enemmän vastuuta. Puutteiden sijasta ihmiset näkivät vain hänen vahvuutensa: pelirohkeuden ja kyvyn ratkaista otteluita.

Oli aika astua eturivin vastuunkantajaksi.

Verkot tötterölle Lapinkosken kanssa

Nuoren miehen sisääntulo SM-liigaan ajoittui 1980-luvun loppupuolelle – aikaan, jolloin Kärpät oli ajautunut jo alamäkeen. Kaudella 1987–1988 Riihijärvelle kirjattiin Kärpissä yksi liigapeli, uran ensimmäinen.

– Kärppien maalivahti oli Hannu Kamppuri, joka oli kova nimi. Ennen peliä hän määräsi minut ampumaan lämmittelyvetoja. Ammuin hanskan puolelle pari kertaa, mutta hän pyysi ampumaan kovempia kuteja. En oikein uskaltanut ja ammuin pari kiekkoa ohi. Kamppuri tuskastui ja käski minun painua... no, sinne v-alkuiseen paikkaan. Menin syrjemmälle neppailemaan ja ajattelin, että tämähän lähti hyvin käyntiin.

Riihijärven läpimurto liigatasolle tapahtui seuraavalla kaudella, joka on Kärppien historiassa surullisenkuuluisa. Teemu Selänteen johtama Jokerit pudotti Kärpät liigakarsinnassa ja lähetti seuran 11 vuoden korpivaellukselle alasarjoihin.

Vaikka kausi päättyi tyrmistykseen, Riihijärvi näki, että hän kuuluu liigatasolle. Peleissä ja pelien ulkopuolella Riihijärvi ammensi oppia kokeneelta keskushyökkääjältä Jari Lindroosilta.

– Jos "Linkille" antoi treeneissä huonon syötön, hän jarrutti ja totesi: "Miten voit pelata jääkiekkoa, jos et edes tässä saa kolmen metrin syöttöä kohdalleen?"

– Silloin opin, että vaikka pelissä jalat eivät kulkisi, syötöt on laitettava aina kaverille lapaan – aina. Se ei ole kiinni muusta kuin keskittymisestä, Riihijärvi painottaa.

Noihin aikoihin Riihijärven tutkapariksi löytyi toinen 1969-ikäluokan edustaja, Marko Lapinkoski.

Vuosina 1989–1991 kaksikko oli 1. divisioonassa pitelemätön. Myös Raksilan yleisö osasi arvostaa omien kasvattien suorituksia, jotka olivat jääkiekkotaidetta kauneimmillaan.

– "Jussille" oli helppo heittää kiekko vasempaan laitaan. Vastustaja ei saanut kiekkoa pois, kun hän suojasi sitä niin hyvin. Itse taas tiesin, että Juha kyllä syöttää aikanaan minulle takaisin – hyvään paikkaan, Lapinkoski taustoittaa.

Riihijärvi on elementissään, kun häneltä kysyy, olivatko kuviot Lapinkosken kanssa etukäteen sovittuja?

– Kyllä me juttelimme paljon. Baarissa, Riihijärvi velmuilee.

1. divisioonan vuosista jäi puuttumaan vain kruunu: paluu SM-liigaan.

– Oli helppo huomata, että Kärpissä alkoivat rahat loppua. Tili ei tullut aina sovitusti. Mutta varmasti kaikki yrittivät parhaansa seuran johdossa ja toimistolla, Riihijärvi sanoo.

Vuonna 1991 Riihijärvi jätti Kärpät ja siirtyi JYPiin. Se oli hänen tulevan menestyksensä kannalta ratkaisevan tärkeä peliliike.

Lapinkosken seuravalinta ei ollut yhtä onnistunut. Juonikas keskushyökkääjä ajautui Rauno Korven valmentamassa Tapparassa sivuraiteelle.

"Kaikkien aikojen huonoin" yllätti

Jyväskylään Riihijärvi kotiutui nopeasti. Sopeutumista JYPiin helpotti, että joukkuetta valmensi Hannu Aravirta, joka tiesi ja tunsi Riihijärven vahvuudet ja ymmärsi, miten tätä pitää käsitellä. Jäällä vetoapua tarjosi Kärpistä tuttu mentori, Jari Lindroos.

JYP-vuosinaan Riihijärvi pääsi itseluottamuksen aallonharjalle, joka lennätti hyökkääjän myös maajoukkueeseen. Viittä vaille täysosuma tuli heti uran ensimmäisessä MM-turnauksessa vuonna 1992.

– Kotiuduimme MM-hopeamitalien kanssa, vaikka silloiseen Tshekkoslovakiaan lähti kaikkien aikojen huonoimmaksi Leijona-joukkueeksi kutsuttu ryhmä, hymähtää Riihijärvi, joka muodosti kisoissa luotettavan ketjun Vesa Viitakosken ja Timo Saarikosken kanssa.

Vuonna 1993 Riihijärvi lähti Pohjois-Amerikkaan tavoittelemaan NHL-unelmaansa. Paikka tarunhohtoisesta Edmontonin joukkueesta ei kuitenkaan auennut.

– Ei jäänyt jossiteltavaa. Olisi vain pitänyt pelata paremmin.

Pohjois-Amerikasta Riihijärvi palasi Suomeen ja Lukkoon, jonka riveissä hän säväytti varsinkin kaudella 1995–1996. SM-liigan pistepörssin voittajasta kiinnostuivat myös ruotsalaiset seurat.

– Kuulin, että Malmö ja Luulaja olivat perässäni. Malmössä ollut Raimo Helminen pohjusti ratkaisuani kysymällä, haluanko pelata talvella Malmössä golfia vai ajaa Luulajassa moottorikelkalla...

Tuolloin Riihijärvi ei vielä tiennyt, että hän ei valinnut vain työpaikkaa. Skoonen sydänmaista tuli loppuelämän koti ja turvasatama.

Hyökkääjän merkitystä Malmö Redhawksin yhteisölle on vaikea hahmottaa, jos ei ole nähnyt hänen huippuhetkiään paikan päällä.

Tilastojen pistemäärät ja pörssivoitot kertovat vain osatotuuden – valokuvat Riihijärvestä riemuitsevien kannattajien keskellä jo enemmän.

Hän on paikallisille kuin oma poika.

– Mestaruuksien kaltaista supermenestystä ei tullut, kun pelasin Malmössä. Mutta ilmeisesti olen tehnyt ihmisiä joskus iloiseksi suorituksillani. Se on hienoa.

Kärppä on aina kärppä

Nykyisin Riihijärvi toimii Ruotsissa NHL-seura New York Islandersin kykyjenetsijänä. Työ on ex-huippupelaajalle mieluinen.

– Siitä tulee hyvä fiilis, kun löydät jonkun, jolla on pelisilmää, taitavat kädet ja hyvä luistelu – ja haluat nähdä hänet uudelleen.

2016 Riihijärvi pyörähti vajaan vuoden pätkän Oulussa perheensä kanssa ja oli mukana Kärppien B-junioreiden valmennusryhmässä.

– Halusimme kokeilla Suomessa asumista, mutta itsestäni tuntui, että oli sittenkin oikea ratkaisu palata Ruotsiin, missä olen ollut ison osan aikuisiästäni.

2000-luvun alussa spekulaatiot Riihijärven paluusta Kärppiin kiihtyivät tasaisin väliajoin. Riihijärven mukaan keskustelut eivät kuitenkaan koskaan edenneet niin pitkälle, että sopimusta olisi hierottu Juha Junnon kanssa tosissaan.

– Ehkä parempi näin, että oululaisille jäi hyvä kuva minusta – että en tullut Kärppiin hiihtelemään ja pilaamaan hyvää mainettani, Riihijärvi virnistää ja jatkaa ylpeänä:

– Mutta kärppä on aina kärppä.