Hiihtoelämyksiä on monenlaisia. Nautintoa ei haittaa, vaikka huhtikuisena aamuna lämpötila Virpiniemessä on jo hieman plussan puolella ja taivaalta ripottelee harvakseltaan lunta ja räntää. Silti silmien edessä avautuu huippukuntoiseksi ajettu latu, joka mutkittelee hiihtostadionilta männikkökankaiden ja kumpuilevien harjujen syleilyyn.

Maisema muuttuu päivittäin. Toisena aamuna nouseva aurinko kultaa hohtavat hanget, ja metsän siimeksestä kuuluu etenevän kevään merkkinä teerien pulputus.

Oululainen on moneen eteläsuomalaiseen hiihtäjään verrattuna etuoikeutettu: pohjoisessa hiihtokausi vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu.