Parhaat pärjäävät aina, mutta entä toiseksi parhaat? Tämä lausahdus norjalaisesta Lykkeland-televisiosarjasta tulee mieleen, kun seuraa opiskelupaikoista kamppailevia nuoria.
Norjassa myös toiseksi parhaiden pärjääminen oli ratkaisevaa, kun kansakunta rakensi öljyunelmaa. Kuinka paljon Suomeen mahtuu niitä parhaita, monen ällän ylioppilaita, jotka saavat valita opiskelupaikkansa ilman pääsykoetta? Taso nousee koko ajan, kun ylioppilastodistuksen arvosanoja saa korottaa niin monta kertaa kuin haluaa.
Tämä vaikuttaa jo pyrittäessä lukioon: pääsyraja nousee suurten kaupunkien lukioissa, joihin hakee myös ulkopaikkakuntalaisia. Esimerkiksi Turun ja Oulun kaupunkialueiden lukioihin ei päässyt tänä vuonna alle kahdeksan keskiarvolla. Ouluun liitetyissä kunnissa raja oli alempi.
Ensikertalaisuuskiintiö on tuonut lisämutkia korkeakouluhakuun. Kun pitäisi osata valita kerralla oikein, moni yrittää mieluummin seuraavana vuonna uudelleen kuin ottaa vastaan tarjotun paikan listallaan alemmasta hakukohteesta.
Suosituimmille aloille ei ole asiaa todistusvalinnassa ilman yhtään L:ää, suosituimpiin yliopistoihin ei monelle muullekaan alalle.