Aluevaalit: Alue­hal­lin­non teh­tä­viä ei tule tehdä toi­sel­la kädellä hui­tais­ten

Aluevaalit: Etsi Kalevan alue­vaa­li­ko­nees­ta sopiva ehdokas

Näin vie­tet­tiin joulua vuo­si­sa­to­ja sitten – Poh­jois-Poh­jan­maan museon joulu voi olla vii­mei­nen ny­ky­ti­lois­sa

Oulu
Himmelit ja muut olkityöt ovat perinteisiä joulun koristeita, jotka kiiltelivät kauniisti kynttilän tai päreen valossa. Kuusen kynttilät oli tapana sitoa narulla oksiin kiinni. Myöhemmin tulivat käyttöön metalliset klipsit ja lopulta sähkökynttilät. 1920-luvun työläiskodin joulupöytä on hyvin vaatimaton. Tarjolla on leipää, perunoita ja lipeäkalaa. 1790-lukulaisen kauppaporvarin salin lattialle on ripoteltu havuja. Ne toivat tuoksua. Ikivihreä symboloi uutta alkua. Eksoottiset tuotteet, kuten pähkinät, rusinat ja hedelmät, olivat oululaisten saatavilla ulkomaankaupan ansiosta. Herkut selviävät vanhoista laivatullauslistoista. Yleisöllä on museoon vapaa pääsy. Ovet ovat avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. Joulun aikaan museossa voi vierailla tapaninpäivänä. Uudempaa historiaa näkyy yliopisto-opiskelijan huoneessa 1970-luvulta.
Himmelit ja muut olkityöt ovat perinteisiä joulun koristeita, jotka kiiltelivät kauniisti kynttilän tai päreen valossa.
Himmelit ja muut olkityöt ovat perinteisiä joulun koristeita, jotka kiiltelivät kauniisti kynttilän tai päreen valossa.
Kuva: Laura Seppä

Väki on löytänyt viime aikoina tiensä Pohjois-Pohjanmaan museoon. Kuraattori Arja Keskitalo kertoo, että museossa käy vuosittain 20 000–30 000 ihmistä. Tänä vuonna määrä on hyvinkin ylitetty.

– Täällä käy jatkuvasti ihmisiä, jotka tulevat tänne ensimmäistä kertaa. Moni ehkä haluaa nyt käydä omin silmin katsomassa, miltä rakennuksen kunto vaikuttaa, Keskitalo kertoo.

Edessä voi olla museon viimeinen joulu nykyisissä tiloissa. Yleisöllä on museoon vapaa pääsy. Ovet ovat avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. Joulun aikaan museossa voi vierailla tapaninpäivänä.

Jouluasuun museohuoneet on puettu marraskuussa. Maalaistalon pirtti on koristeltu 1800-luvun lopulla puisilla pukeilla ja himmelillä.

– Olkia käytettiin monessa muodossa, koristeina ja lattialla. Ne kiiltelivät kauniisti kynttilän tai päreen valossa, Keskitalo toteaa.

Pirtin pöydällä odottaa syöjäänsä kuhollinen riisipuuroa. Sekin oli kiiltävää ja tuohon aikaan uutuus. Juhla näkyi syömisissä muutenkin. Sato oli saatu korjattua ja teurastukset tehtyä. Tuomaan päivänä 21. joulukuuta laitettiin työhousut naulaan ja aloitettiin joulun vietto.

1790-lukulaisen kauppaporvarin salin lattialle on ripoteltu havuja. Ne toivat tuoksua. Ikivihreä symboloi uutta alkua. Puita ja oksia on käytetty eri kulttuureissa koristeina ja onnen tuottajina jo muinoin. Joulukuusista on tietoja 1500-luvun Saksasta. Muualle Eurooppaan ne levisivät uskonpuhdistuksen myötä. Suomessa joulukuusia oli aluksi säätyläiskodeissa, varhaisin kuusitieto on peräisin vuodelta 1829.

Joululahjat paketoitiin hyvin yksinkertaisesti ruskeaan paperiin ja naruun. Tärkeintä oli sisus. Vanhin tieto joululahjoista Suomessa on vuodelta 1705. Silloin turkulaiselta kauppiaalta Gustaf Wittfoothilta varastettiin joululahjoiksi tarkoitettuja tafti- ja atlassilkkinauhoja.

– Homma meni käräjille, ja siitä on säilynyt tietoja, Keskitalo kertoo.

Perhepiirissä annetut joululahjat yleistyivät 1800-luvun alkupuolella ensin kartanoissa ja pappiloissa. Herrasväen lahjat olivat aluksi itse tehtyjä esineitä, vaatteita tai syötävää. Malli muuttui nopeasti. 1800-luvun lopulla mainostettiin jo vaikka minkälaisia joululahjoja esimerkiksi Oulun Wiikko-Sanomissa.

Talikynttilät alkoivat syrjäyttää päreet 1800-luvulla, kaupungeissa jo aiemmin. Steariinikynttilät keksittiin Ranskassa 1800-luvun alkupuolella. Suomessa niitä oli kaupan 1870-luvulta alkaen.

– Jouluna kynttilöitä raskittiin polttaa vähän enemmän. Ne toivat valoa pimeän ajan keskelle, Keskitalo toteaa.

1920-luvun työläiskodin joulupöytä on hyvin vaatimaton. Tarjolla on leipää, perunoita ja lipeäkalaa. Juhlan kunniaksi syödään silti hieman normaalia paremmin ja ehkä enemmän kuin muulloin.

Ikkunalla seisova tuomaanristi on näyte puukonkäsittelytaidosta. Ristin on arveltu periytyvän pakanuuden ajalta. Pahaa torjuva merkki on alun perin kuvannut aurinkoa. Ristillä karkotettiin pahoja henkiä, jotka olivat liikkeellä erityisesti vuoden pimeimpään aikaan.

Joulukukkina museohuoneissa on esimerkiksi leikkotulppaaneja ja joulukaktus. Joulutähti tuli ihmisille tutuksi 1960-luvulla. Hyasintti puolestaan oli ihmettelyn aiheena helsinkiläisen kukkakaupan näyteikkunassa vuonna 1879.

Kaikki vaikutteet saapuivat Ouluun nopeasti. Eksoottiset tuotteet olivat oululaisten saatavilla ulkomaankaupan ansiosta.

– Oli erilaisia pähkinöitä, rusinoita ja hedelmiä. Laivatullauslistoista näkee, mitä kaikkea tänne on tullut, Keskitalo kertoo.

Joulukorttien kuvamaailma oli aluksi hyvin keski-eurooppalaista. Korttien lisäksi joulu näkyi kiiltokuvissa esimerkiksi enkeliaiheina. Joululehtiä alkoi ilmestyä 1920-luvulla. Ne eivät olleet aina uskonnollisia, vaan niissä tehtiin pilaa poliitikoista, maailmanmenosta ja joulusta.

Uudempaa historiaa näkyy yliopisto-opiskelijan huoneessa 1970-luvulta. Hän on pakannut laukkuihinsa kotiväelle hankittuja lahjoja. Hän on päättänyt ostaa vain kotimaista, kuten Työllistä työttömät-kampanja tuohon aikaan kehotti. Öljykriisin vuoksi Suomessa oli vuonna 1976 ennätykselliset 60 000 työtöntä.

Värien räiskettä näkyy 1970-luvun keittiössä. Ikkunaa somistaa valaistu paperitähti. Alun perin saksalainen joulukoriste tuli Suomeen Ruotsin kautta sotien jälkeen. Sen suosio oli suurimmillaan 1960-luvulla. Pöydällä on tarjolla perinteisiä vihreitä kuulia.