Suomi kutsuu itseään demokratiaksi, jossa laillisilla vaaleilla kansalaiset äänestävät päättäjät eduskuntaan. Vaalituloksen mukaan muodostetaan hallitus, joka pyrkii noudattamaan niitä vaalilupauksia, joita ennen vaaleja on annettu äänestäjille.
Tämän luottamuksen perusteella hallitus ainakin tekee niitä päätöksiä, jotka perustuvat osin vaalilupauksiin ja toisaalta niihin taloudellisiin ja poliittisiin realiteetteihin, mitkä kulloinkin vallitsevat. Näin demokratia toimii parhaimmillaan niiden lähtökohtien mukaan, mitä puolueet ovat linjanneet ennen vaaleja.
Kun poliittiset pelisäännöt ovat selvillä, on mahdotonta käsittää, miten ay-liike voi toimia niin kuin se tällä hetkellä toimii.
Ay-liike voi aloittaa lakkoja, joiden oikeudenmukaisuus ja laillisuus ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Näillä lakoilla vaurioitetaan jo ennestäänkin kriittisessä tilassa olevaa Suomen taloutta. Samalla luodaan lisää työttömyyttä, ja menetetään työpaikkoja ja vientituloja. Myös valtion verotulot vähenevät ay-liikkeen harjoittaman politiikan takia.
Ay-liikkeen tulisi ymmärtää, että oikea raha, jolla voidaan investoida ja rakentaa Suomea, tulee vientiteollisuudesta eikä julkisen sektorin paisuttamisesta.
Suomi johtaa lakkotilastoja Pohjoismaissa, ilmenee ammattiliittojen eurooppalaisen kattojärjestö ETUI:n tilastoista. Ruotsissa lakkoja on hyvin vähän. Suomen historia tuntee presidentin, jolle ay-liike ja lakko-oikeus oli jo itseisarvona seurauksista välittämättä pyhä asia.
Jotta Suomi saataisiin kestävälle kasvun uralle, tulisi ay-liikkeen asemaa ja ”laitonta” vallankäyttöoikeutta arvioida tämän hetken tilanteen mukaan.
Armeija, kirkko ja jopa käsitykset sukupuolisuudesta ovat muuttuneet ajan myötä, mutta ay-liike näyttää porskuttavan ikiaikaisten oppien mukaan.
Matti Peltola
Oulu