Yrjö Mosorin kuoli Haukiputaalla omassa kodissaan 22.10.2023.
Yrjö syntyi sillivuonna 21.10.1931 Petsamossa Näsykän kylässä Matti ja Maria Mosorinin perheen neljäntenä lapsena.
Elämä olisi voinut jäädä alle vuoteen, jos isä Matti ei olisi saanut pelastettua alle vuoden vanhaa nukkuvaa poikaa palavasta kotitalosta.
Samalla tuli pelastettua ensin perheen ompelukone heittämällä se ulos ikkunan läpi.
Yrjö varttui ”Petsamon poikien” kahden vanhemman veljen kanssa. Talvisodan alkaessa, Yrjön ollessa kahdeksanvuotias, tuli perheelle lähtö evakkoon Tervolaan. Talvisodan päätyttyä keväällä perhe palasi takaisin Petsamoon, jossa kotitalo oli säästynyt asumiskuntoisena.
Jatkosodan ajan perhe asui saksalaisten aseveljien kanssa samalla alueella, koska saksalaiset olivat vuokranneet Mosorinin tilan maita tukikohtaa varten. Elämä ei jatkunut Petsamossa kuin 1944 syyskuun alkuun, jolloin rauhanehtojen mukaan Petsamo luovutettiin Neuvostoliitolle. Perhe lähti taas evakkoon määränpäänä Kalajoki, josta kolmen kuukauden kuluttua perhe siirtyi Haukiputaalle, aluksi vuokralle. Vuoden 1947 alussa perhe sai hankittua oman kodin Kuivalanperältä, josta tuli Yrjön uusi lapsuudenkoti.
Koulunkäynti oli sota-aikana rikkonaista. Kansakoulu jatkui Haukiputaan Asemakylällä vuotta nuorempien kanssa. Opettaja huomasi Yrjön lahjakkuudet ja kehotti vanhempia, että Yrjö hakisi keskikouluun Oulun poikalyseoon. Näin Yrjö kävi keskikoulun, jonka jälkeen piti siirtyä työelämään elannon hankkimiseksi. Haukiputaalla oli alkanut koulujen rakentaminen Martinniemeen ja Kirkonkylään ns. ”kivikoulut”, joihin Yrjö pääsi töihin muurarin hanslankariksi ja tiilien kantajaksi.
Pian kuitenkin avautui keskikoulun käyneelle työtä Haukiputaan Osuuskaupan Asemakylän päämyymälän varastolla varastomiehenä. SOK tarjosi1950-luvun puolivälissä tilaisuuden siirtyä vaativampiin tehtäviin Ouluun keskusvarastolle Kansankadulle. SOK:sta tulikin pitkäaikainen työpaikka varastoesimiehenä siihen asti, kunnes rauta- ja rakennustarvikkeiden varastotoiminta loppui Oulussa.
Yrjö toimi pitkään SOK:n työpaikan luottamusmiehenä työehtosopimusten neuvottelukunnassa. Tehtävät veivät Helsingissä pidettäviin työehtosopimusneuvotteluihin. Sopimusneuvottelut olivat monesti vaikeita, mutta sovittelevana henkilönä hän edesauttoi sopimuksiin pääsyyn. Toimiessaan ammattiyhdistysliikkeessä Yrjö joutui mukaan liittojen myllerryksiin. Yrjö oli lakkauttamassa palvelualojen talousvaikeuksissa ja hajallaan olleita ammattiliittoja. Yrjö oli perustamassa PAMin, johon yhdistettiin kaikkien lakkautettujen liittojen toiminnat.
Asuntojen saaminen liikealan työväestölle mietitytti Yrjöä. Hän oli perustamassa liikeväen asuntosäätiötä, jossa hän toimi hallituksessa kuolemaansa asti. Lisäksi hän toimi hallituksen puheenjohtajana Tuiran Natteporissa rakentamisen käynnistymisestä alkaen. Yrjö on palkittu kiinteistöliiton kultaisella ansiomerkillä.
Haukiputaalla Yrjö tunnetaan metsästykseen liittyvistä luottamustoimista. Hän oli 70-luvulla pitkään Haukiputaan metsästysyhdistyksen puheenjohtajana. Haukiputaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana Yrjö toimi yli 20 vuoden ajan. Tässä tehtävässä hän pääsi tutustumaan myös naapurimaiden metsästysasioihin niin lännessä kuin idässä. Metsästäjäin keskusliitto on muistanut Yrjöä kultaisella ansiomerkillä.
Näytteleminen ja näytelmien kirjoittaminen oli harrastus, joka jatkui koko aikuisiän. Monet yhdistysten juhlat saivat ainutkertaisen näytelmän. Hän toimi yli 60 vuotta aktiivisesti ”oikeana” Joulupukkina pikkujouluissa ja aattopäivänä kodeissa. Lapset olivatkin Yrjölle rakkaita ja Eila vaimon kautta perheeseen tuli myös lapset ja lastenlapset.
Kotiseuturakkaus Petsamoon säilyi koko elämän. Yrjö oli perustajajäsen Petsamo seurassa, jossa hän oli puheenjohtajana 1977–1988. Hän halusi tallentaa Petsamon alueen kulttuuriperintöä seuran toiminnan ja julkaisujen avulla. Yrjö haastatteli kasetille äitiään ja kutsui YLE:n toimittajan tekemään haastatteluja, jotka julkaistiin radio-ohjelmissa 70-luvulla. Yrjö edisti Ivalossa Jäämerentien risteyksessä olevan Petsamo-patsaan ”Jäämeren kansan evakkotie” saamista. Varojen kerääminen ja lupien saaminen olikin iso haaste seuralle ja Ivalon alaosastolle.
Inari oli Yrjölle rakasta aluetta Inarin mökin myötä. Täältä Yrjö teki useasti matkoja yhdessä Eilan kanssa Jäämerenrantaan, jossa sai pestä varpaat suolaisella jäämeren vedellä. Hillareissut ja kalastus Inarilla olivat mieluisia harrastuksia molemmille.
Yrjö harrasti nikkarointia, jossa käytettiin raaka-aineina luonnon muovaamia taideteoksia ja Eila- vaimon maalauksia. Nikkaroinnin tuotteet olivat taiteellisia käyttöesineitä, avainkaappeja, oven vetimiä, pöytiä ja säilytysarkkuja.
Yrjö sai nukkua ikiuneen kotonaan. Tämä oli mahdollista rakastavan Eila vaimon toimiessa väsymättä omaishoitajana.
Yrjöä jäivät kaipaamaan Eila-vaimo, Eilan lapset perheineen, Oili ja Elna sisko, sekä sisarusten lapset perheineen.
Kirjoittajat ovat Yrjö Mosorinin veljenpoikia
