Pentti Olavi Ikonen. Sanotaan kerran olleen aika, jolloin Pohjois-Suomessa tunnustettiin olevan vain kaksi isoa herraa: Kekkonen ja Herra Piiri-insinööri. Toinen heistä on aiemmin jo mennyt, nyt on poissa toinenkin.
Herra Piiri-insinööri, rakennusneuvos Pentti Olavi Ikonen nukkui rauhallisesti ajasta ikuisuuteen 9. maaliskuuta 2024 Oulun Veljeskodissa 95 vuoden iässä.
Pentti Ikonen syntyi 24. joulukuuta 1928 Helsingissä, mutta kasvoi lapsuutensa Puolangan nimismiehen poikana Kainuussa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Oulun Yhteislyseosta 1948.
Asevelvollisuutensa Pentti Ikonen suoritti Kauhavalla ilmasotakoulussa. Valmistuminen ohjaajaksi LeUk 14:ltä sitoi hänet osaksi veljeyden verkostoa, jossa kurssitovereita tavattiin yhteisissä kokoontumisissa pitkälle eläkeikään asti.
Onnettomuus kertausharjoituksessa vuonna 1956 oli kuitenkin käydä kohtalokkaaksi: hävittäjän moottoririkko pakotti koneen pakkolaskuun, joka aiheutti Pentti Ikoselle loppuelämäksi osittaisen invaliditeetin.
Lentäminen säilyi hänellä silti vielä jonkin aikaa siviiliharrastuksena ja välittyi esikuvallisena harrastuksena myös jälkipolvelle.
Armeijan jälkeen uraksi valikoitui tekniikka. Opinnot Otaniemessä Teknillisen korkeakoulun rakennusinsinööriosastolla alkoivat 1949. Sosiaalisena ja huumorintajuisena persoonana Pentti Ikosesta tuli pian rakentajakillan puheenjohtaja. Sittemmin aktiivinen toiminta oman alansa järjestöissä toi hänelle muun muassa Rakennusinsinööriliiton (RIL) kunniajäsenyyden.
Avioituminen valmistumisen jälkeen johti perheen perustamiseen ja työn perässä muuttoon Ouluun esikoinen kantokassissa. Aluksi Pentti Ikonen toimi tiepiirin vesirakentamisen katselmusinsinöörinä, mutta vastuualue laajeni pian myös tienpitoon.
Ura jatkui jo vuoden kuluttua yksityisellä puolella Lapin Rakennus Oy:n palveluksessa. 1960-luvun puolivälissä perhe oli kasvanut nelilapsiseksi ja työ vaihtunut kuuden vuoden ajaksi opettajaksi Oulun Teknilliseen oppilaitokseen.
Moni maa- ja vesirakennusalaa opiskeleva sai Pentti Ikoselta tuolloin ammattiosaamisensa perusteet.
Vuonna 1965 Pentti Ikonen palasi tielaitoksen palvelukseen piirin vesitiepäällikkönä. Hänen johdollaan toteutettiin muun muassa Uljuan tekoallas. Lopulta hänet nimitettiin kahden vuoden Kainuun komennuksen jälkeen TVL:n Oulun piirin piiri-insinööriksi vuonna 1971.
Piiri-insinöörinä Pentti Ikosesta sukeutui koko toimialansa hallintoa ja toimintoja kehittävä asiantuntija. Hänen järjestelmällinen kehitystyönsä teki hänestä kysytyn tavoitejohtamisen konsultin. Työtään Pentti Ikonen toteutti usein hänelle ominaiseen ja oululaiseen tapaan – ”pääkonttorin” byrokraatteja liikaa kuuntelematta.
Öljykriisin jälkeen lisäkapasiteetin rakentaminen liikenteelle näytti silloisissa rahoitusoloissa mahdottomalta. Niinpä Pentti Ikonen päätyi kustannustehokkaaseen ratkaisuun, jossa kevyt liikenne erotettiin pois muun liikenteen väyliltä. Alkunsa sai näin väylästöhanke, joka on ajan myötä tehnyt Oulusta ylivertaisen pyöräilykaupungin.
Yhteistyössä VTT:n ja yliopiston kanssa alettiin tutkia myös tiestön rakenteellisia vaihtoehtoja, betonitie osana Pohjantietä tuotti tutkittua tietoa betonin soveltuvuudesta pohjoisiin olosuhteisiin.
Siltahanke Hailuotoon saatettiin niin ikään alkuun vuonna 1987. Pentti Ikosen mielestä silta oli jo tuolloin selkeästi järkiperäisin liikenneratkaisu saarelle. Hanke ei kuitenkaan silloin saanut ministeriössä riittävää poliittista kannatusta. Idean luoja tuntui tuolloin olevan ylimpien päättäjien mielestä liikaa aikaansa edellä.
Tielaitoksen sisäisenä anekdoottina pidetyn Herra Piiri-insinööri -tittelin käyttöön on oikeus vain yhdellä ”omintakeista ajattelua osoittaneella tiejohtajalla” kerrallaan.
Tunnustuksena tehdylle työlle tämä leikillinen arvonimi ”virallistettiin” ja Pentti Ikonen nimettiin Herra Piiri-insinööriksi vuonna 1982.
Kaksi vuotta myöhemmin tasavallan presidentti myönsi hänelle rakennusneuvoksen arvonimen. Eläkkeelle Pentti Ikonen siirtyi vuoden 1993 alussa.
Työuransa myötä ja sen ohessa Pentti Ikonen oli laajasti verkostoitunut. Jo hänen isänsä oli ollut aktiivinen kuorolaulaja YL:n riveissä. Myös Pentti oli musikaalinen. Oulussa hän kiinnittyi vahvasti mieskuoro Pohjan Laulun riveihin. Myöhemmin eläkkeellä ollessaan hän jatkoi jäsenenä Veteraanikuorossa.
Tärkeää Pentille oli myös maanpuolustustyö ja yhteiskunnallinen osallistuminen: hän vaikutti jäsenenä Osuuskauppa Arinan hallinnossa ja otti aktiivisesti osaa Rotary-järjestön toimintaan.
Eläkepäivien sisältöä toivat hänelle lisäksi Emeritus-kuntoklubi, sukututkimus ja kirjoittelu tietokoneella, jonka käytön hän oli opetellut jo työuransa aikana pysyäkseen ajan hermolla.
Luonteeltaan Pentti oli joviaali ja suurpiirteinen, ikiteekkarin leikkisä mentaliteetti iskostui häneen jo opiskeluaikana. Isänä ja kasvattajana hän oli ehdottoman tasapuolinen, oikeudenmukainen ja vankkumattomasti jälkikasvuaan tukeva.
Ajat vaihtuvat, niin myös vaikuttajat.
Herra Piiri-insinööri on poissa, mutta Oulun pyörätieverkosto on maan parhaimpia ja Hailuoto saanee siltansa. Työ ei ole ollut turhaa.
Penttiä jäävät kaipaamaan kolme lasta, seitsemän lastenlasta, ja kaksi lastenlastenlasta. Hän saa leposijan puolisonsa viereen perhehautaan Intiön vanhalla hautausmaalla.
Siunaus ja hautaus toimitetaan 20. huhtikuuta perheen ja läheisimpien kesken. Omaiset esittävät kiitokset Veljeskodin henkilökunnalle Pentin hyvästä ja laadukkaasta hoidosta.
