Antti Ervasti. Peltiseppä Antti Ervasti kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 17.4.2025 Oulussa. Hän oli syntynyt Oulussa 2.2.1945.
Antti "Ana" Ervasti syntyi työläisperheeseen kuusilapsisen sisarussarjan toiseksi vanhimpana. Lapsuusvuosien puitteet olivat vaatimattomat: pieni vuokramökki Tuiran Kangastiellä lopulta 8-henkiselle perheelle.
Ervasti meni töihin setänsä peltisepänliikkeeseen 16-vuotiaana. Hänestä kehkeytyi ammattimies, erinomainen kattopeltiseppä, niin kuin myös kahdesta muusta veljestä.
Työn jälki oli takuuhyvää. Myrskyt eivät runnoneet irti veljesten takomia kattoja. Luottotyötä edusti myös vaikea Tuomiokirkon katto.
Eläkkeelle jäätyään Ervastia jatkuvasti pyydettiin tekemään kattotöitä. Hän tekikin niitä niin kauan kuin polvet antoivat periksi. Hän oli vaatimaton, mutta kuitenkin ylpeä ammattitaidostaan.
Ervasti oli jo pikkupoikana kiinnostunut pallopeleistä. Varsinainen "akatemia" oli Tuiran Kisakenttä. Asunnot olivat pieniä, joten lähes kaikki muu aika vietettiin Kisakentällä. Lapsia oli paljon, joten pelit saatiin aina pystyyn.
Jääpallo oli talvinen ykköslaji. Oulussa oli parhaimmillaan jopa kahdeksan jääpalloseuraa, joten jääkiekkoon menivät ne, jotka eivät mahtuneet jääpalloseuroihin.
Ervastin 17 kautta (1965–1984) kestänyt pääsarjatason jääpalloura alkoi Oulun Tarmosta, pääosa kului Oulun Luistinseurassa ja loppu Oulun Palloseurassa sekä Keminmaan Pallossa. Uran huippua olivat viisi Suomen mestaruutta Luistinseurassa ja kahdeksan maaotteluedustusta.
Parhaimmillaan Ervasti oli puolustajana. Hän oli lujaotteinen joukkuepelaaja, joka tunnettiin uhrautuvasta pelitavasta. Hän heittäytyi laukausten eteen niin jääpallossa kuin jalkapallossakin, ja se tuntui kehossa vielä peliuran jälkeen.
Ervasti toimi myös valmentajana Oulun Palloseurassa ja Keminmaan Pallossa. Hän perehtyi hyvin vastustajiin ja laati pelitaktiikat vastustajien mukaan. Hän myönsi, että kentällä hän ei osannut jännittää, mutta kentän reunalla jännitystä riitti.
Ervasti oli myös ykkösdivarin tasoinen jalkapalloilija. Rahkeita olisi riittänyt muuallekin kuin Oulun Tarmoon ja Pateniemen Vesaan. Kysyjiä oli, mutta töitä piti tehdä, joten aika riitti lopulta vain jääpalloon.
Peliuran lopettaminen oli vaikeaa. Ervasti harrasti pitkään ikämiesjääpalloa ja kaukalopalloa. Hän huolehti kunnostaan ihan loppuun asti ja oli mukana entisten pelikavereiden kaukalopallossa yli 70-vuotiaaksi. Kaksi pitkähköä kävelylenkkiä kuului jokapäiväiseen ohjelmaan.
Oululaista jalkapalloa ja jääpalloa Ervasti seurasi veljiensä kanssa vuosikymmenet. Oululaisen jääpallon alamäki oli surun aihe.
Ervastin kanssa oli helppo keskustella urheilusta, mutta myös politiikasta. Hän seurasi politiikan tapahtumia lähinnä kyynisen huvittuneena. Usein keskustelu päättyi työmiesisältä "perittyyn" toteamukseen: "Aina ovat Suomen herrat osanneet hoitaa etunsa."
Luistimet yhdistivät Ervastin ja hänen elämänkumppaninsa Maija-Liisan, joka harrasti Oulun Tarmossa pikaluistelua. Nuorena mentiin naimisiin ja yhteinen taival kesti 62 vuotta.
Perheessä elettiin liikunnallista elämää. Kaikki liikkuivat ja Ervasti kannusti ja tuki niin tytärtä Annea kuin poikaa Tapiota urheilemaan. Sittemmin tuki kohdistui lapsenlapsiin. Kaikki tapahtui aina tyypilliseen tapaan lämmöllä ja lempeydellä sekä huumorintajulla.
Iin Leppisaaren kesämökki oli tärkeä virkistyksen ja luovuuden lähde. Siellä syntyi monenlaisia peltisiä pihakoristeita niin omaksi kuin tuttujen iloksi.
Elämänkumppania, isää ja pappaa jäivät kaipaamaan vaimo Maija-Liisa, tytär Anne ja poika Tapio sekä lapsenlapset.
