Veijo Visuri. Tamperelainen jalkapallovaikuttaja Veijo Voitto Mikael Visuri menehtyi 30. toukokuuta vain 59-vuotiaana.
Veijo Visuri, joka parhaiten tunnettiin nimilyhenteestä VeiVi, syntyi Oulussa syyskuussa 1964. Vanhempien lisäksi perheeseen kuuluivat isosisko Rauni ja pikkuveli Kari.
Perhe muutti isän töiden perässä kymmeneksi vuodeksi Seinäjoelle. Siellä Visuri aloitti koulun ja tutustui jalkapallon maailmaan pelatessaan Sepsissa ja Sisussa. Perhe palasi Ouluun ja siellä jalkapalloharrastus jatkui OLS:ssa niin pelaamisen kuin valmentamisen merkeissä.
Oulussa Visuri aloitti työuransa Postissa, joka myös jatkui samassa yrityksessä, hänen muuttaessaan Tampereelle vuonna 1996 perheen perustamisen merkeissä. Vuonna 2000 syntyi rakas poika Aleksi.
Aleksi ja jalkapallo olivat tärkeässä roolissa Visuri elämässä. Entisenä oululaisena toki myös Kärpät, josta muodostui isän ja pojan välille tiivis ja yhteinen juttu.
Isän intohimo jalkapalloon periytyi myös pojalle. Jossain vaiheessa isä myös valmensi joukkuetta, jossa Aleksi pelasi. Myöhemmin Visurioli tuttu näky katsomossa peleissä, joissa Aleksi pelasi. Arjen kiireestä huolimatta kaksikko löysi yhteistä aikaa, jolloin käytiin peleissä, keikoilla ja pelaamassa biljardia.
Tamperelaisille VeiVi tuli tutuksi vuosien varrella eri joukkueiden valmentajana. TBK-vuosina hän sai kuulla hyväntahtoista naljailua siitä, kuinka Kärppien mies oli ajautunut Tapparan valmentajaksi.
Valmentajana hän toi Tampereelle pelaamiseen hyviä ideoita ja myös täysin erilaista toimintakulttuuria, johon ei ollut aiemmin totuttu. Hän oli valmentajana vaativa, mutta reilu.
Visuri tuli aina hyvin toimeen poikien kanssa ja piti pienen huumorin siemenen mukana heitä ohjatessaan. Hänen ei tarvinnut huutaa kentän laidalla tai potkia roskiksia. Viesti meni perille vähemmilläkin eleillä eikä valmennustehtävissä vaadittavaa auktoriteettia ja kunnioitusta tarvinnut kyseenalaistaa.
Hän hoiti asiat niin työssään kuin valmentajanakin aina kunnolla, unohtamatta pientä pilkettä silmäkulmassa.
Niin työ- kuin jalkapallopiireistä syntyi tärkeitä ystävyyssuhteita. Hyvin varhaisessa vaiheessa nuorten futispoikien isien joukosta muodostui ryhmä Papat. Alusta alkaen tavoitteena oli kokoontua yhdessä 1–2 kertaa vuodessa hyvän ruuan ja juoman parissa. Nämä kokoontumiset ovat olleet ikimuistoisia.
Elämä on arvaamatonta ja monta tarinaa jäi kertomatta. Isä jatkaa matkaa nyt taivaallisille pelikentille – jäät elämään ajatuksissamme, sydämissämme ja muistoissamme.
