MAUNO NEVALA. Opettaja Mauno Nevala kuoli sairauden uuvuttamana Oulaisissa 5. kesäkuuta 2026. Hän oli syntynyt Nivalassa maatalon sisarusjoukon kuopuksena 8. joulukuuta 1945.
Nevala oli ylpeä syntymäpäivästään. Hän jaksoi aina muistuttaa, että se on myös Jean Sibeliuksen syntymäpäivä.
Klassinen musiikki olikin yksi Nevalan suurista rakkauksista. Musiikin kuunteleminen oli vahvasti läsnä lähes päivittäin hänen elämässään.
Myös vuosikymmenien kuoroharrastus oli hänelle erittäin tärkeä. Nevala lauloi tenorina ensin Oulaisten mieskuorossa, sitten valtakunnallista ja kansainvälistäkin mainetta niittäneessä Pyhäjokilaakson Mieslaulajissa johtajanaan Tapani Tirilä.
Vielä syksyyn 2025 asti hän oli mukana Seniorimieslaulajissa.
1980-luvun puolivälissä Nevala oli mukana ideoimassa ja aloittamassa edelleen jatkuvia Oulaisten Musiikkiviikkoja. Kulttuuripersoona oli pyyteettömän innokkaasti Musiikkiviikkojen järjestelyissä mukana oman toimensa ohessa 18 vuoden ajan.
Nevalalla oli lukuisia tarinoita kerrottavanaan kohtaamistaan huipputason taiteilijoista.
Pyyteettömänä kulttuurin tekijänä hänellä oli myös lukuisia valtakunnallisia, alueellisia ja paikallisia luottamustehtäviä.
Elämäntyönsä Nevala teki luokanopettajana.
Matka oli melkoinen, sillä Nevala oli jo 16-vuotiaana teinipoikana kansakoulun opettajan sijaisena koko syyslukukauden ajan. Se viitoitti hänen tietänsä opettajaksi, vaikka toinen toiveammatti olikin kanttori.
Nevala opiskeli opettajaksi Raahen seminaarissa 1963–1967. Pääosan työurastaan hän oli Oulaisten keskustan ala-asteella. Viimeisen vajaan vuosikymmenen ajan hän toimi Lehtopään ala-asteen koulunjohtajana.
Monet oppilaat muistavat yhtä aikaan rennon mutta myös erittäin tiukan opettajan. Siinä huumori yhdistyi vahvaan kuriin ja tarkkaan opettajuuden eetokseen.
Tämän takia hän oli pidetty opettaja. Myös monet myöhemmin opettajaksi päätyneet ovat kokeneet Nevalan olleen heille jonkinlainen esikuva opettajan työssä.
Moni oppilas muistaa esimerkiksi Nevalan klassisen sormien napsautuksen: "Ensimmäinen ja viimeinen varoitus”. Lauseessa oli kauniisti paketoituna kuri ja huumori.
Nevala tunnettiin puheliaana miehenä, joka piti luontevasti keskustelua yllä seurassa kuin seurassa. Hän oli iloinen, vitsikäs, suvaitsevainen ja avarakatseinen persoona, joka kohtasi ihmisen aina ihmisenä.
Hänellä oli uskomaton onni olla naimisissa yli 55 vuoden ajan vaimonsa Anna-Liisan kanssa. Maunon koti ja Anna-Liisan mummola olivat Nivalan Padingissa lähimmät naapuritalot.
Kun nuori nainen oli käymässä mummolassaan, siellä arveltiin, että Nevalan Mauno taitaa olla myös kotonaan. Hänen kyydissään saattaisi päästä Ylivieskaan.
Siitä taisi alkaa jotain kaunista.
Perheeseen syntyi kolme lasta Annika, Kai ja Juha. Isänä Mauno oli huolehtiva ja auttavainen.
Eläkepäivät alkoivat iloisissa merkeissä, kun vuonna 2006 syntyi ensimmäinen lapsenlapsi. Lopulta neljän ja puolen vuoden sisällä lapsenlapsia syntyi viisi – kaikki tyttöjä eli ukin prinsessoja, kuten hän aina mielellään kertoi.
Kun sairaus alkoi edetä, Anna-Liisa jaksoi loppuun saakka huolehtia puolisostaan, eikä isämme epäröinyt jokaisen päivän jälkeen kiittää rakasta puolisoaan.
Viimeisenä päivänä ennen sairaalaan joutumista isä keitti aamupalalle kaurapuuron ja kahvin. Sen jälkeen hän jaksoi vielä laittaa soimaan klassista musiikkia.
Kirjoittaja on Mauno Nevalan poika.
