Pekka Ihme. Metsäalan pioneeri Pekka Ihme kuoli 11.5.2024. Hän oli syntynyt Pudasjärven Sarakylässä 9.1.1930.
Pekka Ihme oli Eepi ja Alina Ihmeen kahdeksanlapsisen sisarussarjan viidenneksi vanhin. Pahnueeseen kuului kuusi veljestä ja kaksi siskoa.
Lapsuusaika kului kuten kaikilla tuon ajan lapsilla. Kesäisin oltiin niityllä ja auteltiin kotiaskareissa, talvella oli halkojen vienti sisälle sekä ruumenien hakeminen isolla korilla puimalasta navettaan.
Sarakylässä oli jo oma, vuonna 1918 rakennettu koulu. Sen eteisessä oli kommuutti, jonne Riitu-opettaja pisti vilikurit pojat arestiin kepposista – se tuli Pekallekin tutuksi.
Aresteista huolimatta pojan koulutodistukset olivat hyviä. Koululautakunta kävikin ehdottamassa hänelle keskikoulua, mutta opiskelun voittivat tuolle ajalle tyypillisesti tienestit Pudasjärven selkosten mittavissa savotoissa.
Kun Eepi-isän terveys sotien jälkeen heikkeni, otti Pekka vastuuta savotoiden puunajosta Ihmeen hevosmiehenä. Ensimmäisessä savotassa hän oli tuskin rippikoulun käytyään jo 16-vuotiaana.
Noina aikoina työt olivat pätkätöitä. Talvet hakattiin puuta metsästä ja ajettiin hevosilla jokien ja purojen varteen. Kesän tultua aloitettiin uitot.
Kovan työntekijän maine levisi ja toi mukanaan hyviä työtarjouksia.
Puunajo siirtyi vuonna 1961 uuteen aikaan ja hevospelistä traktoriin. Vuonna 1972 Pekka investoi ensimmäiseen traktoriin hydraulikäyttöisellä puunkuormaajalla. Ihmeen peltotöiden lisäksi hän teki kyntö- ja niittotöitä pitäjän muille tiloille.
Vanhana hevosmiehenä Pekka Ihme innostui ravikilpailuista. Jokavuotiset kuninkuusajot olivat hänelle ohittamaton tapahtuma.
Häntä kiinnosti myös metsästys, erityisesti vesilintujen ja hirvien. Hirven kaato ja siihen liittyvät rituaalit olivat pienessä hirviporukassa merkittäviä tapahtumia, joista riitti kertomista ja muisteloita aina pitkäksi aikaa. Olisikohan tämä harrastus korvannut osaltaan savotoiden taakse jäänyttä sosiaalista ilmapiiriä.
Nuorempana Ihme oli tuttu näky Sarakylän koulun lentopallokentillä "ruusuotteineen" ja humoristisine letkautuksineen. Monet kyläsarjaturnaukset saivat väriä Pekan ja Kortesalmen Uunon kannustavista huudoista kentän laidalta.
Ihmeen työura päättyi 1986 työkyvyttömyyseläkkeeseen. Kova työ ja pioneerina toimiminen metsätraktoriyrittäjänä olivat jättäneet selkään korjaantumattomat vammat, jotka estivät työn teon sillä intensiteetillä, mihin hän oli tottunut.
Työuransa jälkeen hän jatkoi edelleen työtä metsän parissa työskennellen syntymäkotinsa Uusi-Ihmeen tilan metsänhoitajana. Viimeiset puupinot hän urakoi Lehmisuontien varteen hankintahakkuuna 92-vuotiaana.
Pino ei ollut enää niin pitkä kuin joskus aikoinaan, mutta se oli tehty omin käsin moottorisahalla ja ajettu tien varteen omalla neliveto-Valtralla ja metsäperäkärryllä.
Jo yli kolmikymppisen poikamiehen elämä muuttui radikaalisti 60-luvun alussa, kun kylän mahtitilalle Saralaan tuli kohta parikymppinen Suoma-tyttö.
Nuoripari avioitui 1962, ja aito rakkausavioliitto kesti yli 62 vuotta. Perheeseen syntyi viisi lasta.
Aina savotoista kotiin tultuaankin lauantai-iltaisin Pekka muisti tuoda lapsilleen hedelmäkarkkilaatikon, josta iloa riitti vielä tuohon aikaan koko viikoksi.
Perheeseen tuli vielä 11 lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta, papan silmäteriä kaikki. "Noh, sehän katsoo kuin sarkanappi" on Pekan kuulu toteamus suvun pienimmistä.
Vielä viimeisellä reissullaan Pudasjärven Hyvän olon keskuksen vuodeosastolla häneltä pääsi hyväntuulinen nauru ja tuttu päänpunautus, kun hän näki kännykkäkuvasta näiden pienimpien leikkejä. Perhe ja koti Ihmeessä olivat hänelle tärkeimmät asiat työn ohella.
Pekka nukkui pois rakkaan Suoman vieressä yöunillaan, äitienpäivän aattona. Käsi leppoisasti niskan takana, kuin päiväunilla. Viimeinen savotta taivaassa kutsui luokseen.