Reijo Hukkanen. Kuvanveistäjä Reijo Hukkanen kuoli Oulussa tammikuun 29. päivänä. Hän oli syntynyt Oulussa toukokuun 4. päivänä 1946.
Reijo Hukkanen muuttui 1980-luvun alussa taidemaalarista kuvanveistäjäksi. Hän sai kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1987. Vuonna 1991 Hukkanen valittiin Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi. Hän on Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäsen.
Hukkasen teoksia on kaikissa Suomen merkittävimmissä kokoelmissa, ja Ruotsissa esimerkiksi Haaparannan Ruotsinsuomalaisessa kansankorkeakoulussa Svefissä on neljä teosta.
Hukkanen voitti vuonna 2010 Helsingin Musiikkitalon ulkoalueen veistoskisan ehdotuksellaan Laulupuut. Ehdotus syntyi Aaro Hellaakosken Hauen laulu -runon inspiroimana.
Hänen viimeinen julkinen teoksensa on Lapin keskussairaalan laajennusosaan valmistunut Aamuaurinkoja (2023).
Mutta hukkasmaisesti: "Ansioluettelosta ei löydy tätä pikkuista työtä, joka on minulle hyvin rakas. Waenerbergin talon ovessa Torikadulla Oulussa on ripa, jota esittelen ihmisille, kun olen oikein tohkeissani. Se on paras julkinen taideteokseni."
Ajattelen, että on olemassa niin sanottu Hukkas-kieli; se on paljolti 1970-luvun kieltä, oululaismurretta, ja mielestäni siinä on paljon kirjallisia viittauksia tai lähteitä. Hukkas-kieli on yhtäläistä hänen veistostensa kanssa.
Hukkasen kielessä ja veistoksissa on jotenkin samanlainen ydin. Se lähtee jostakin rumasta: karkeudesta, kirosanoista, kuten veistokset, joiden materiaali löytyy siirtolavoilta, kirpputoreilta, romuttamoista.
Ja simbsalabim! Niistä tulee kauniita kokonaisuuksia. Pyöränrungot muuttuvat pitsiksi.
Reijo Hukkanen sanoi:” Pidän hylätyistä tavaroista, koska niihin sisältyy moninkertainen käyttö. Vanhaa tavaraa on roikotettu ristillä niin usein, että se on jollain tavalla jo pyhää.”
Reijo Hukkanen on sanonut lähtevänsä liikkeelle teoksen nimestä, sillä se ratkaisee aloituksen. Samalla se lataa mielen liikkeelle, antaa syntyvälle teokselle suunnan ja rajaa mahdollisuuksien määrää.
Reijo Hukkasen teosten nimiä on muun muassa Helmasynti, Nurkkakusi, Siskonpeti, Siipiveikot, Pakkopulla. On kiinnostavaa, että veistosten lähtökohtana on kieli: sanonnat, sutkaukset, puheenparret.
Paikka sinussa -teoksen nimi tulee Leena Krohnin kirjan Tainaron (1985) motosta "Et ole paikassa, vaan paikka sinussa." Tämä virsirunoilija Angeus Silesiuksen lause jatkuu:"...jos annat sen pois, elät jo ikuisuudessa.”
Kuten Tainaron vie lukijan vertaansa vailla olevaan todellisuuteen, samoin tekee Reijo Hukkkasen taide. Tainaronissa todistetaan ennennäkemättömiä metamorfooseja.
Hukkanen näyttää olevan metamorfoosin eli muodonmuutoksen maailmanmestari, hän muuttaa arkimaailman esineet moniin tulkintoihin mahdollistaviksi taideteoksiksi.
Reijo Hukkasen ja hänen puolisonsa Sinikka Tuomisen tärkeitä paikkoja olivat Hailuoto ja Pikisaari – kaksi saarta. Hailuodossa kesäpaikka, Pikisaaressa työhuoneet, koti Oulun keskustassa oli tärkeä.
Hukkanen oli laajasti sivistynyt, tarkka vaatteistaan ja kengistään, aina tyylikkäästi pukeutunut. Hän oli sanallinen, lähetti minulle toisinaan tekstiviestejä ja postikortteja. Ne tekivät minut aina iloiseksi.
Tainaron -romaanin alaotsikko on Postia toisesta kaupungista. Ne ovat kirjeitä, jotka on osoitettu ystävälle. Reijo oli ystäväni.
Kirjoittaja on filosofin maisteri, Reijo Hukkasen taiteen ihailija ja hänen ystävänsä.
