Sylvi Sax. Sukumme vanhin, opettaja ja musiikkivaikuttaja Siiri Sylvia Sax (ent. Saksio) siirtyi taivaankannen kuoronjohtajaksi pitkän ja tarmokkaan elämän päätteeksi 17.8.2025. Hän oli syntynyt 13.7.1925 Temmeksellä.
Sax syntyi musikaaliseen pienviljelijäperheeseen, jossa erityisesti Armas-isän käsissä soi viulu ja haitari. Pyyntöjä pelimanneille riitti, ja jo varhain musiikin siemen lähti Sylvissä itämään.
Aikaisin hän joutui myös ottamaan vanhimman sisaruksen roolin ja vastuun, kun isoveli Pentti kuoli Tammisaaren sotasairaalaan ja sisarusparvesta kaksi lasta menehtyi kehkotautiin.
Huolimatta ankarasta pula-ajasta, sodan läsnäolosta ja perhettä kohdanneista menetyksistä Sax muisteli lapsuuttaan leikkisäksi. Kotoa saadut opit kantoivat läpi 100-vuotiaan elämän.
Maamo ja Äijä (äiti ja isä), Vaaralankangas, Martta Saxin murha, ensimmäinen itse ostettu appelsiini, paimenessa olo ja monet muut paikallistarinat lähtivät Sylvin esittäminä eloisasti liikkeelle – näistä me suvun nuoriso saimme kuulla aina vuodenkierron mukaan.
Johtajaopettajatar Solveig Aurolan suosituksesta Sax pääsi vuonna 1944 Tornion seminaariin.
Suosituskirje oli arvokas, ei suinkaan kaikkien mahdollisuus, ja vaati perheeltä paljon ponnistuksia kouluttaa jälkikasvu. Kortteeri maksettiin voilla ja työnteolla.
Saxin valmistuttua kansakoulunopettajaksi vuonna 1949 opettajan urapolku aukeni ensin Reisjärvellä, sitten Ruukissa. Pisimmät työvuodet Sylvi antoi Kempeleen kirkonkylän koululle. Hän pääsi eläkkeelle vuonna 1985.
Arvostetun opettajan työn lisäksi Sylvi Sax muistetaan ahkerana musiikkivaikuttajana. Hän perusti kuoroja, johti musiikkiryhmiä ja sävelsi musiikkiesityksiä yleisön nautittavaksi kaikilla asumillaan paikkakunnilla – Temmeksellä pisimpään.
Musiikkikerhotoimintaa, kuoroja lapsille ja aikuisille sekä juhlaesitykset merkittäviin tapahtumiin olivat vuosien varrella Saxin taidonnäytteitä.
Aina vuoteen 1996 saakka hän oli aktiivinen kuoronjohtaja perustamassaan Korsukuorossa, jonka vetovastuun hän siirsi jälkeensä pikkuveljelleen Heimo Saksiolle. Kaikille sisaruksille musiikintaju tuli synnyinlahjana.
Tyypillistä oli, että Sylvi harjoitti jotain kappaletta ja antoi rohkeita neuvoja lauluun ja soittoon nuoremmille vielä 90-vuotiaana.
Director cantus -arvonimi Sylvi Saxille myönnettiin jo vuonna 1986 musiikillisten saavutusten ansiosta.
Kuorotoiminnan lisäksi kirkkomusiikki oli Saxin sydäntä lähellä. Hän ehti toimia yhtäjaksoisesti 21 vuotta Temmeksen kanttorina, ja täten moni hääpari, hautajaisvieras sekä vakiosunnuntaimessukävijä oppi tuntemaan Sylvin äänen ja soitontahdon.
Urkuparvi on ikuisesti piirtynyt myös kirjoittajan mieleen, sillä mummon roolissa lastenhoito tapahtui silloin tällöin soittoharjoitusten ohessa.
Saxin luonteenpiirteissä korostui huolehtivaisuus, tasapuolisuus, toimeliaisuus ja positiivinen suhtautuminen elämään. Hän oli hyvällä tavalla vaativa ja lempeä yhtä aikaa.
Taitolajien edustajana hän myös arvosti muiden taidetta ja käsitöitä.
Hän halusi aina keskustella nuorten kanssa ja oli aivan viime päiviin asti yhteiskunnan asioista kiinnostunut – loistava ja arvostettu keskustelukumppani.
Elämän päättymisen Sylvi kohtasi rauhallisesti uneen nukkuen. Vielä kuolinvuoteellaan hänen hyväntahtoinen saxilainen hymynkareensa jaksoi nousta kasvoille, kun sukulaiset saattelivat vuorotellen häntä kohti taivaan kotia.
Suvun vanhin on poissa, mutta muistot ja äidilliset neuvot jatkuvat meissä Sylvin kohdanneissa.
