Seppo Kanniainen. Arkkitehti Seppo Ilmari Kanniainen kuoli 18.2.2025 Oulussa. Hän oli syntynyt Torniossa 15.9.1940.
Kanniainen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tornionjokivarressa. Lukion jälkeen vuonna 1959 hän lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan Ouluun, jonne kotiutui loppuelämäkseen.
Vahva piirustustaito ohjasi Kanniaisen arkkitehtuuriopintojen pariin Oulun yliopistoon, mistä hän valmistui vuonna 1968. Teekkariaikanaan hän tapasi tulevan vaimonsa Ritva Ojan, jonka kanssa avioitui vuonna 1968 ja perusti perheen.
Työuransa Kanniainen aloitti Uki Heikkisen toimistossa jo opiskeluaikanaan. Vuonna 1971 hän siirtyi Oulun kaupungin palvelukseen apulaiskaupunginarkkitehdiksi, ja tämän jälkeen eteni rakennuttajapäälliköksi ja kaupunginarkkitehdiksi, josta virasta hän jäi eläkkeelle vuonna 2004.
Kanniainen toimi talosuunnitteluosaston vetäjänä sekä isojen julkisten rakennushankkeiden taitavana organisoijana ja läpiviejänä.
Suunnittelijana hänen keskeisimpiä hankkeitaan olivat Oulun paloaseman ja Tuiran peruskoulun uudisrakennusten sekä Oulun kaupungintalon restauroinnin suunnittelu.
Rakennuttajan roolissa hän vaikutti muun muassa Oulun taidemuseon, musiikkikeskuksen, pääkirjaston, Oulun kaupunginteatterin uudisosan ja kaupunginsairaalan toteutumiseen.
Kanniaisen aikana myös rakennetun ympäristön suojelua edistettiin merkittävällä tavalla. Lisäksi hänen aikanaan luotiin nykyisinkin toimiva prosenttitaiteen käyttö julkisen rakentamisen taidehankintamenettelynä.
Seppo Kanniainen oli alastaan laajasti kiinnostunut, pätevä ja arvostettu ammattilainen, joka oli sitoutunut Oulun rakentamisen edistämiseen.
Hänet muistetaan luotettavana yhteistyökumppanina, jonka kanssa sekä kaupungin eri organisaatiot että ulkopuoliset rakennusalan toimijat tekivät mielellään yhteistyötä.
Vapaa-aikana musiikki oli oleellinen osa Kanniaisen elämää. Kymmeniä vuosia kestänyt lauluharrastus alkoi 1970-luvulla mieskuoro Pohjan Laulussa. 1980-luvulla hän perusti kuorotovereidensa kanssa mieskvartetin Oulun Poijat. Kvartetti toimi aktiivisesti ja esiintyi yli 30 vuotta kokoonpano hieman vaihdellen.
Lauluharrastuksensa ohella Kanniainen oli aktiivinen liikkuja, lempilajinaan hiihto. Järjestötoiminnan puolella hän vaikutti Lions Clubissa, Rotareissa ja Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:ssa.
Luonteeltaan Seppo oli valoisa, sosiaalinen ja "sanaseppona" taitava sanankäyttäjä. Kanniaisten pitkää avioliittoa rikastutti tiivis ystäväpiiri ja aktiivinen seuraelämä. Lapsilleen Kanniainen oli lämmin ja läsnä oleva isä, ja mieluisa pappa lastenlapsilleen.
Muistisairaus hiivutti Kanniaisen toimintakykyä vuosien mittaan. Tästä huolimatta hänen perusolemuksensa säilyi ennallaan: hän oli lempeä herrasmies loppuun saakka.
