Miten vam­mai­sia ”a­je­taan”?

32 vuotta maailmaa nähneenä liikuntarajoitteisena ajattelin nostaa asian vaihteeksi esille, kun näyttää olevan monelle tuntematon asia, mutta sitä ennen kysymys: Miksi vammaisuus on niin vaikea käsite?

32 vuotta maailmaa nähneenä liikuntarajoitteisena ajattelin nostaa asian vaihteeksi esille, kun näyttää olevan monelle tuntematon asia, mutta sitä ennen kysymys: Miksi vammaisuus on niin vaikea käsite? Luulevatko ihmiset sen olevan kuten Ebola, maailman vaarallisin virustauti?

Miksi jaarittelen vammaisuudesta? Tässä otteita elävästä elämästäni.

Kävin Oulun yrittäjäpäivillä ja piipahdin juttelemassa erään keskustan ehdokkaan kanssa siitä, miten esteetön Oulu on.
Jossain vaiheessa keskustelu siirtyi elämiseeni ja asumiseeni. Minulta kysyttiin, olenko oppinut normaalin elämän asioita?

Tämä ihmetytti minua, mikä on normaalia elämistä? Samalla minulta kysyttiin, onko ”hän” (avustajani) minun hoitajani tai huoltajani?

Kummat kysymykset laittoivat minut miettimään myös sitä, oletetaanko suurimman osan erilaisista ihmisistä olevan nupista vinksahtaneita? Tämä outo lähestymistapa sai ihokarvani grillatuksi! Hoitaja löytyy sairaalasta, ei kotoani.

Toinen asia mihin aina törmään on se, että puhutaan vain avustajalle. Vaikka kuinka huidon, että puhuisitko minulle, mutta ei reagointia. Puhukaa avustettavan kanssa, koska avustaja on vain auttava käteni.

Onko mielestänne parempi vaihtoehto, jos avustajan paidassa lukisi ”Älä puhu minulle vaan työnantajalleni. Jos et ymmärrä, kysy sen jälkeen tulkkausta”. Tämä ei tule toimimaan, sillä se aliarvioi avustajan asemaa.

Loputon ääripää on myös se, kun baareissa luullaan avustajaa tyttö- tai poikaystäväksi. Siellä sitten me kaksi silmäparia mollataan pöljänä seinille, koska kukaan ei tule juttelemaan.

Mielestäni aikuisten tulee opettaa lapsilleen pienestä pitäen, että maailmassa on monenlaisia ihmisiä ja heitä voi lähestyä. Tämä kyllä näkyy jo hiukan katukuvassa. Tätä kasvatusta on hyvä jakaa myös koulujen kanssa.

Vanhempaa sukupolvea edustavat eivät ole ehkä päässeet irti kangistuneesta tavasta kohdata erilaisuus. Tässä olisi heille pala purtavaksi.

Toivottavasti tämä mielenkiintoinen oppitunti valaisi hiukan miten vammaisia ”ajetaan”.

Ville Jaaranto
kunnallisvaaliehdokas (vihr.)
Oulu

Ilmoita asiavirheestä