Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Miten to­teu­te­taan "tur­pa­kos­ke­tus" ihmisen koh­dal­la?

Turpakosketus on sana, joka jää muistiin ensikuulemasta. Käy jo mielessä, onko joku saanut turpiinsa ja tapahtumalle on annettu nätempi nimi.

Vaan ei, onkin kysymys siitä, että hevosella pitää olla kaveri, jonka voi aistia turvallaan. Se voi olla joku muukin samaa lajia: poni, aasi tai joku kavioeläin kumminkin.

Äkkipäätään kuulija voi jo keretä kysyä mielessään, entä ihmiset, etenkin vanhat? Yhteisvastuu on tänä vuonna suunnattu iäkkäämmille ihmisille, heidän tarpeitaan erityisesti huomioiden.

Muistelen tässä kansakoulun toisen luokan lukukirjasta kertomusta, jonka nimi oli "Kasper ei saanut oppia mitään". Siinä kuningas halusi tehdä ihmiskokeen. Hän otti pienen lapsen ja antoi tämän kasvaa puutarhassaan kenenkään opettamatta.

Kului aikaa ja kuningas meni tapaamaan tutkimuskohdettaan, Kasperia. Poika osasi määkiä kuin lammas, haukkua kuin koira, röhkiä kuin sika ja matkia paljon muuta, jota oli ympärillään kuullut. Kuningas ojensi kätensä tervehtiäkseen poikaa. Kasper puri kuningasta sormeen. Kuningas teki tästä johtopäätöksen, että kasvaakseen ihmiseksi lapsi tarvitsee toisen ihmisen. Mitenkähän tämä asia tänä päivänä kouluissa opetetaan noin 8-vuotiaille lapsille?

Vanhuksista kyllä kannetaan huolta tänäkin päivänä. Kun ei riitä ihmiskäsiä ja jalkoja (miksikähän ei puhuta kokonaisesta ihmisestä tunteineen päivineen?) heitä hoivaamaan, kehitellään robotteja tekemään se työ. Varmasti oppivatkin sen fyysisen työn. Miten toteutetaan se "turpakosketus" ihmisen kohdalla; poski poskea vasten hellästi? Sähkökäyttöinen kuuttiko hyräilemään on vastaus?

Ja entä jos toteutuu hyvinvointialueitten yhdistäminen, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin? Voi sattua, että Sievissä joku tarvitsee hoivapaikkaa ja huomataan, että Utsjoella on yksi peti tyhjänä, viedäänpä sinne, samaa piiriä kun on.

Siihen kuninkaan huomioon, ihminen tarvitsee ihmistä, mistä on tullut sanonta "ihminen on ihmiselle susi"? Sekin selvinnee sadusta Punahilkka. Jos olisi keksittävä joku kertomus tähän vielä, kannattaisi lukea hölmöläistarinoita.

Maire-Liisa Salmela

Ylivieska