Pohteella on vaikea paikka hyvinvointikustannusten leikkauksissa – mitä vaikeampi, sitä enemmän tulee käyttää harkintaa ja järkeä. Päätösten vaikutusarvioiden tekemiseen tulee olla aikaa, kiireellä ei hyvä tule.
Omaishoitajien työtä arvostetaan vaalien alla ja juhlapuheissa, mutta nyt ruoskitaan, mikäli puututaan heidän palkkioihinsa ja vapaisiin. Jos palkkio on esimerkiksi 1 000 euroa kuukaudessa, tarkoittaa se tavanomaisiin kuukausipalkkoihin suhteutettuna 300 euroa kuukaudessa, koska omaishoitajien työaika on vähintään kolminkertainen, eli 24/7. Tuntipalkkioksi tulee reilu euro, josta tietenkin vielä maksetaan verot.
Hyvinvointialueen tekemän omaishoidon palvelutarpeen arvion ja tiukkojen kriteerien vuoksi vain harvat omaishoitajat yltävät yllä mainittuun palkkioon.
Onko tarkoitus leikata myös Pohteen oman henkilöstön palkkoja, mukaan lukien luottamushenkilöiden palkkioita? Omaishoitajan palkkioon on kaavailtu 35 prosentin leikkausta. Paljon säästyisi, jos samoin kohdeltaisiin muitakin.
Palkkioiden leikkaamisen lisäksi Pohde uhkaa myös palkkioiden maksamisen määrärahasidonnaisuudella, mikä tarkoittaa suoraan sanottuna sitä, että maksetaan, jos rahat riittävät. Outoa, jos vasta pari kuukautta sitten toistaiseksi tehtyjä omaishoitosopimuksia aletaan yksipuolisesti heti muuttamaan.
Omaishoitajan työ on monelle usein taloudellisesti kuluttavaa, fyysisesti raskasta, henkisesti stressaavaa ja hoitopaikalleen sitovaa, joten aikaa ei jää harrastuksiin eikä sosiaalisiin kontakteihin. Pari vapaapäivää kuukausittain on luvattu, mutta kaikki eivät vaan pääse hoitotyöstään irti. Tavanomaisissa töissä kävijöiden on pakko pitää vuosilomat, jotta jaksaisivat taas jatkaa töissä. Miten omaishoitajat jaksavat? Vähästähän se kamelinkin selkä katkesi. Entä jos omaishoitajat ryhtyvät lakkoilemaan?
Jos omaishoitaja ei jaksa, niin hän ja hänen hoidettavansa joutunevat jonnekin hoitopaikkaan. Pohteen päättäjät voisivat tarkemmin selvittää, mitä se yhteiskunnalle maksaisi. Ilmoittakaa julkisesti tässä lehdessä hoitopaikkakustannus euroina kuukaudessa, niin voin todeta, että joku on tämän kirjoituksen lukenut. Samalla tullee tehdyksi vaikutusarvio tapaukseen, jos omaishoitajaa ei olisi.
Useimmat lukijoista ovat tulevia eläkeläisiä ja monet tahtomattaan joko tulevia omaishoitajia tai hoidettavia. Väki vanhenee ja hoivatyötä tarvitaan yhä enemmän, ja sen järjestely onkin ensiarvoisen tärkeää.
Olavi Merjanaho
omaishoitaja itsekin
Tyrnävä