Terveys: Ou­lu­lai­nen Olli Jun­tu­nen meni vat­sa­ki­vun takia lää­kä­riin, samalla löytyi keuh­ko­ve­ri­tulp­pa

Pääkirjoitus: Koulua ei saa uu­vut­taa uu­dis­tus­myl­lä­käl­lä

Kolumni
Tilaajille

Mitä pi­tem­mäl­le li­be­ra­lis­min pu­he­oi­keu­den mah­dol­lis­ta­va kehitys on le­vin­nyt, sitä ah­taam­mal­le sa­nan­va­paus tuntuu jou­tu­neen

Kirjoittaja on Kalevan kolumnisti sekä elokuva- ja kirjallisuuskriitikko.
Kirjoittaja on Kalevan kolumnisti sekä elokuva- ja kirjallisuuskriitikko.

Sananvapaudesta näyttää tulleen keskeinen kiistakapula vaiheessa, jossa läntinen liberalismi tällä hetkellä on. Sanan- ja kokoontumisvapaus ovat olleet klassisen liberalismin aivan perustavia työkaluja, joiden avulla se aikanaan lähti murtamaan sääty-yhteiskunnan rakenteita. Tämä kehitys on antanut äänen monille sellaisille ryhmille, joilla ei sitä aiemmin ollut.

Mutta mitä pitemmälle tämä liberalismin puheoikeuden mahdollistava kehitys on yhteiskunnassa levinnyt, paradoksaalisesti sitä ahtaammalle sananvapaus tuntuu joutuneen. Why Liberalism Failed -teoksen kirjoittaneen politologi Patrick J. Deneenin mukaan tämä on täysin ennustettavissa oleva kehitys liberalismin sisäisessä logiikassa. Yhä uusien ryhmien oikeuksien lisääntyminen edellyttää myös yhä lisääntyvää lainsäädäntöä ja valtion puuttumista puheeseen, jonka katsotaan rikkovan tasaveroisuuden periaatteita.