Kylät: Lai­ta­saa­ren asuk­kaat kehuvat omaa idyl­liään

Sää: Kolea kesäsää vaihtuu ensi vii­kol­la läm­pi­mään

Huumeet: Kier­sim­me aut­ta­jien kanssa huu­mei­den käyt­tö­pai­kat Oulun kes­kus­tas­sa

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Essee
Tilaajille

Mitä jos me ai­kui­set­kin toi­mi­sim­me kuin lapsi, joka on juuri oppinut pyy­tä­mään hiek­ka­le­lua lai­naan, pa­laut­ta­maan sen nätisti pai­kal­leen ja hih­kai­se­maan "tii­tos"?

Lasta kasvattaessa huomaa, miten paljon hyvät käytöstavat meitä maailmassa kannattelevat. Oikeastaan ne ovat arvokkainta pääomaa, jota voi lapselleen kartuttaa, kirjoittaa Noora Vaarala.

Kuten tunnettua, lapsi vie aikuisen perusasioiden äärelle. "Perusasioilla" viitataan yleensä lapsen ruumiintoimintoihin, joista huolehtiminen on vanhemmuuden keskiössä. Kun vauva saapuu, kakka ja pissa nousevat välittömästä puheenaiheiden listan kärkeen. Ja pysyvät siinä vuosia.

Perusasioilla tarkoitetaan myös suuria tunteita, joille lapsen kanssa oleminen vanhemmat altistaa. Elämän arvojärjestys saattaa mennä uusiksi. Vanhemmuus voi nostaa pintaan ajatuksia, joita ei etukäteen osannut edes aavistaa.

Mutta minä puhun vielä kolmannesta perusasiasta: käytöstavoista.

Lapseni on juuri siinä iässä, jossa "anteeksi", "kiitos" ja "saanko ottaa" ovat jatkuvassa harjoittelussa.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.