Viime aikojen lehtiotsikot ovat olleet kerrassaan pysäyttäviä. Esimerkkinä mainittakoon iltapäivälehdessä ollut juttu iäkkäästä 94-vuotiaasta sokeasta ja kuurosta vanhuksesta, joka kuoli tulipalossa. Tulipalossa kuolleen vanhuksen tytär oli useaan eri kertaan koettanut saada vanhukselle paikkaa hoitokotiin, tuloksetta.
Tekisi mieleni huutaa kovaan ääneen haloo Suomi, onko sydämemme täysin paatunut? Olemmeko muuttuneet niin sokeiksi, ettemme näkemällä näe emmekä kuulemalla kuule lähimmäistemme todellista hätää. Missä on lähimmäisenrakkaus ja inhimillinen ote? Onko meillä hyvinvointiyhteiskuntana varaa tällaiseen kohteluun? Missä on arvokas vanhuus?
Jos ja kun tällaisia epäinhimillisiä laiminlyöntejä esiintyy, tulisi näihin epäkohtiin valvontaviranomaisten puuttua välittömästi.
Varsinkin, kun kyseessä on heikommassa asemassa olevien arjen apua tarvitsevien lähimmäistemme valvonta, niin tämän tulisi todellakin olla tehostettua valvontaa.
Viimeaikojen ”valvontaiskut” ovat olleet oikeansuuntaiset ja useita väärinkäytöksiä on tullut ilmi sekä vanhustenhoitokodeissa että lastensuojelulaitoksissa. Nyt on tullut aika päättäjien tehdä kauaskantoisia ratkaisuja koko maamme parhaaksi. Ketään ei saa eristää, eikä jättää yksin.
Vanhustenhoidon ja lastensuojelun epäkohtiin on puututtava pikaisesti. Tavoitteena tulee olla inhimillinen ja oikeudenmukainen Suomi – maa, jossa kaikkien ikäluokkien on hyvä elää ja asua.
Suomi tarvitsee eduskuntaan päätöksentekijöitä, jotka toimivat lupaustensa mukaisesti ja seisovat sanojensa takana. Näiden edellä mainittujen arvojen puolesta olen sitoutunut toimimaan täydellä sydämellä!
Sointu Harju
lasten ja nuorten erityisohjaaja
kansanedustajaehdokas (kd.)
Sievi