Viimeiset parikymmentä vuotta verotuksen painopistettä on siirretty tasaveroihin. Energiaverot, arvonlisä-, kiinteistö- ja kunnallisvero ovat tulleet yhä suurempaan rooliin.
Kunnat on asetettu lamasta lähtien yhä pahempaan taloudelliseen ahdinkoon ja sen myötä palvelut ovat heikentyneet. Kun valtion progressiivista verotusta on kevennetty, ovat kunnat samanaikaisesti joutuneet nostamaan verotustaan merkittävästi. Keski- ja pienituloiset ovat kärsineet suhteessa eniten kunnallisveron nostamisesta.
Pienyrittäjistä 10 prosenttia on köyhyysrajan alapuolella ja lapsiperheiden köyhyys on noussut 1970-luvun tasolle. Nämä ryhmät kärsisivät eläkeläisten ohella kaikkein eniten arvonlisäveron korotuksesta.
Verotus on ollut keskeisin tekijä hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa ja pyörittämisessä. Se on mahdollistanut palvelut, tulonsiirrot ja tasa-arvoisen koulujärjestelmän. Kansainvälinen verokilpailu on kuitenkin 1980-luvun lopulta saakka kaventanut kansallisen tason päätöksentekovaltaa, minkä vuoksi myös puolueet ovat joutuneet lähentymään verolinjauksissa toisiaan. Ilman kansainvälisen tason yhteistyöllä tehtäviä pelisääntöjä perustuu arvojen mukaisen politiikan toteuttaminen yhä enemmän siihen, miten varoja eduskunnan toimesta jaetaan, kun ei enää voida vaikuttaa niin paljon siihen, mistä tai keneltä niitä otetaan.
Tutkimusten mukaan tasaverojärjestelmässä suurimpana maksumiehenä on aina keskiluokka. Hyvinvointiyhteiskunta taas perustuu pitkälti tämän ryhmän veronmaksumoraaliin. Jo nykyisin julkisten palvelujen heikennyttyä moni kokee verojen määrän kohtuuttomana suhteessa siihen, mitä saadaan vastineeksi. Verotusta on muutettava oikeudenmukaisemmaksi muun muassa pääomaveroa kiristämällä, veropohjaa laajentamalla ja uudelleenarvioimalla nykyisiä veromuotoja. Nyt on valintojen aika; haluammeko tasa-arvoisen terveydenhuollon, vanhustenhoidon ja koulujärjestelmän, vai pitääkö jokainen huolen omista asioistaan.
Julkiset palvelut on laitettava kuntoon, on tuettava rehellistä yrittäjyyttä ja omalla työllä vaurastumista, on kiristettävä vyötä ja laitettava myös harmaa talous kuriin. Tarvitaan talkoohenkeä ja toisista välittämistä. On pidettävä huoli siitä, että maksajat ja saajat eivät eriydy liiaksi toisistaan, koska siltä eriarvoisuuden tieltä ei ole paluuta.
Antti Tokola kansanedustajaehdokas (sd.) Ylivieska