Mikko Ala­ta­lo: Pilasin Suomen nuo­ri­son esit­te­le­mäl­lä Sex Pis­tol­sin – 70 vuotta täyt­tä­vä lau­la­ja­iko­ni jatkaa lau­sei­ta

Vappuna syntymäpäiväänsä juhliva Mikko Alatalo havahtui olevansa vanhin laskija maailman cup -rinteessä

-


Minulle kuuluu suht hyvää, mutta musiikkimiehen on ikävä ihmisten luo.

Lupasin itselleni, että ajan Norjan serkkuni kanssa vielä Route 66:n, mutta se saa vielä odottaa.

Ilahduin siitä, että Yle TV2 lähettää vappuaattona kello 20–22 synttäriohjelmani.

Suutuin kun Lapissa karvasukset luistivat joka potkulla enemmän taakse kuin eteenpäin. Painoni on pudonnut yli kymmenen kiloa ja vanhat sukset ovat liian jäykät.

Itkin kun Suvi Teräsniska lauloi TV:ssä niin kauniisti Harri Rinteen ja mun laulun Suojelusenkeli.

Nauroin kun katselin Kummeli stories -elokuvaa. Olen Heikki Silvennoisen vitsejä kyllä 70-luvulla jo kuullut keikkabussissani.

Havahduin Levillä siihen, että olen vanhin ihminen maailman cup -rinteessä.

Noloa myöntää, mutta Juicen kanssa kipinät joskus lentelivät. Lopulta kuitenkin olimme kavereita ja teimme vielä 2003 duettolevyn Senaattori ja boheemi.

Töissä olen ollut. Julkaisin 70-vuotissynttärien kunniaksi vinyylituplan parhaista lauluistani. Pian ilmestyy myös 10 CD:n kokoelma Suomalainen reissupoika (230 biisiä). Äxästä ja keikoilta löytyy.

Lapsena sain kokea turvaa ja iloa Kiiminkijoen rannalla. Se, mitä äiti opetti: Ole kohtuullinen, oikeudenmukainen. Se, mitä isä opetti: saat siitä paljon, kun teet työtä hyväks’ ihmisten.

Teini-iässä kuuntelin pitkällä antennilla Ruotsin radiosta popmusiikkia, jota ei Suomessa kuullut.

Minusta piti tulla isona toimittaja. Olinkin Kalevassa ja Ylen televisiouutisissa, mutta musiikki vei mennessään. ”Pilasin” Suomen nuorison esittelemällä heille Iltatähdessä Sex Pistolsin. Hittimittarissa esittelin Dingon ja Tammerkosken sillalla laulatin ihmisiä seitsemän kesää.

Ensimmäiseksi aamulla vien koiramme Ringon kakkalenkille. Vasta sitten suihku, aamiainen ja päivän lehdet.

Hullaannun edelleen hienoista soittajista, en koneista. ”Music played by humans” on mun juttu.

Olen hyvä edelleen seuraamaan maailman tapahtumia. Esimerkiksi dokumentti Likaista vihreää energiaa sai minut kysymään, haluanko autooni 80 kiloa lasten kaivamaa kuparia.

Viiden vuoden kuluttua toivottavasti olen terveenä, pääsen vielä suksille ja muistan, missä hiihtää.

En pidä nykypolitiikan polarisoitumisesta, kun huudetaan toisen ohi omaa totuutta eikä edes haluta kuunnella vastapuolta.

Pukeudun nykyään farkkuihin ja kantripaitoihin, kun 16 vuotta olin pukutakki päällä eduskunnassa.

Voitin eduskunnassa aikoinaan taistelun tekijänoikeuksien puolesta, kun sain puhuttua oman eduskuntaryhmän asian puolelle osoittamalla kirjailija Alkion kuvaa seinällä.

Soitin vuonna 2006 Venäjän Duumassa. Turvamiehet ruuvasivat säestäjäni Jammin haitarin kahtia, toki myös kasasivat sen.

Kirjoitin 80-luvulla lauluja Siirtomaa-Suomesta, sitten jatkoin maaseututeemaa kantrilevyillä 2000-luvulla. En kadu pätkääkään. Ne kuvasivat suurta rakennemuutosta.

En hyväksy sitä, jos maaseutu ajetaan kokonaan alas. Kun lauloin ennen Ruotsiin ja etelään muuttajista, nyt ei ole enää lähtijöitäkään. Lauluni Tyhjien talojen maa kertoo siitä.

Ylitin itseni kun vuonna 99 kiipesin kavereiden kanssa lähes kuuteen kilometriin Kilimanjarolle. Henki voitti ruumiin.

Rakensin elämääni eteenpäin surun ja pettymysten vuosina taolaisella ajatuksella: jos et elää voi kuin tahdot, tahdot elää niin kuin voit!

Ikävöin sitä haltioitumista, kun ensimmäistä kertaa kuulin Beatleseitä, Rollareita ja Stevie Winwoodia. Myös ensimmäinen Amerikan reissuni lukiopoikana Kiimingin Lions-klubin lähettämänä oli huimaa, varsinkin kun tutustuin kantrimusiikkiin.

Muutamalla lauseella -palstalla tunnetut oululaiset ja oululaislähtöiset jatkavat lauseita ja ottavat itsestään selfien.