Tunnet olosi vetämättömäksi, huonoksi ja väsyneeksi. Et jaksa oikein tehdä mitään, kotisi on kaaoksessa. Juuri ja juuri jaksat käydä töissä, mutta pelkäät työkykysi puolesta.
Päätät hakea Kelan tukemaa psykoterapiaa. Huomaat, kuinka raskas prosessi se on. Pelkäät, ettet jaksa alkaa siihen.
Mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, ja se on hienoa, mutta Kelan tukemaan psykoterapiaan pääsy on silti vaikeaa, ja vaatii sitä hakevalta paljon.
Kelan tukeman psykoterapian ensimmäisenä askeleena on mennä yleislääkärille, esimerkiksi terveyskeskuksen tai opiskelijaterveydenhuollon kautta. Lääkäri katsoo, onko psykiatrinen hoito tarpeellista, jos on, seuraava askel on aika psykiatrille.
Psykiatrin taas täytyy antaa diagnoosi, jotta pääsee aloittamaan psykoterapian, aluksi omakustanteisena. Täytyy siis valmistautua kertomaan omista oireistaan ja tilanteestaan monille ihmisille, jotta pääsisi ansaitsemaansa hoitoon.
Kaiken tämän jälkeen olisi aika hankkia psykoterapeutti, jolla voisi käydä Kelan vaatiman kolmen kuukauden omavastuuajan. Ongelmaksi nousee, mistä löytää terapeutti.
Ongelma ei ole se, että terapeutteja olisi liikaa ja tulisi valinnan vaikeus. Ongelma on siinä, että Suomessa on puute psykoterapeuteista. Tämä puute johtuu siitä, että psykoterapeutin koulutus on täydennyskoulutus, joka on omakustanteinen. Psykoterapeutiksi aikovan täytyy varautua maksamaan 15 000–30 000 euroa koulutuksestaan. Koska psykoterapeuteilla on kallis koulutus, heidän terapiahintansakin ovat korkeita. Jos kuitenkin terapeutti löytyy, täytyy tarkistaa, että hän on Kelan hyväksymä.
Psykoterapeutilla käynnin jälkeen tarvitaan psykiatrilta vielä toinen lausunto sekä psykoterapeutin suostumus hoitosuhteen aloittamisesta, jotta voi alkaa hakea Kelan tukemaa psykoterapiaa.
Tämä kaikki ei kuitenkaan takaa sitä, että Kelalta saisi positiivisen päätöksen. Esimerkiksi, jos on yli 67-vuotias tai on saanut Kelan tukemaa psykoterapiaa aiemmin, mutta ei ole odottanut viiden vuoden karenssia, ei voi saada Kelan tukemaa psykoterapiaa, koska ei täytä vaadittuja ehtoja.
Kuinka moni jaksaa aloittaa tämän prosessin? Monilla voi olla suuri kynnys lähteä purkamaan ongelmiaan useiden eri ihmisten kanssa, ja olla vastuussa siitä, että löytää sopivan terapeutin itselleen. Jos työkyky on uhattuna jonkin mielenterveyden häiriön takia, miten psykoterapiaan hakeutuminen eroaa esimerkiksi työtehtävien teosta? Lisäksi prosessiin voi mennä todella paljon aikaa, eli vointi voi huonontua sen aikana entisestään.
Kysynkin, voisiko tätä prosessia jotenkin helpottaa? Onneksi on kuitenkin toivoa, koska uuden hallitusohjelman mukaan hallituksen yhtenä tavoitteena on parantaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja uudistaa psykoterapeuttikoulutusta niin, että siitä tulisi kaksiportainen. Tällöin ensimmäisen portaan koulutus olisi maksuton.
Ida Mäntyniemi
Oulu