Michelle Obaman kotikorttelissa Chicagossa on huomattu, ettei hän ole enää entisensä. Normaalisti hän on "poikkeuksellisen sarkastinen", sanoo Barbara Engel, yksi hänen naapureistaan.
"Mutta nyt hän ei enää voi olla oma itsensä".
Kaksi vuotta kestäneen kampanjan aikana Michelle Obama on pehmentynyt, sopeutunut vaatimuksiin. Hänet on lähetetty kauniisti sanottuna varmoihin tehtäviin.
Hän ei ole puhunut politiikkaa tai kehottanut kuulijoitaan "vaatimaan paikkaansa demokratian pöydässä". Sen sijaan hän on puhunut lapsista ja kertonut juttuja.
Harvardista valmistunut 44-vuotias Michelle Obama ymmärsi nopeasti, ettei hänen tehtävänsä kampanjassa ollut todistaa naisten edistyksestä, vaan rauhoitella äänestäjiä. Toimia niin, että "heistä tuntuisi mukavalta saada afrikkalais-amerikkalainen maan ensimmäinen nainen", kuten hänen neuvonantajansa kertoivat New York Timesille.
Loppusuoralla hän kampanjoi vain kolmasosan ajasta.
Pidättyvyyttä kompensoivat lukuisat perhelehdille annetut haastattelut, joilla haluttiin näyttää, että Michelle asettaa lapset etusijalle.
"Ihmiset eivät ole tottuneet koulutettuihin mustiin naisiin. Se hämmentää heitä. Afrikkalaisamerikkalaiset naiset nähdään edelleen lähinnä avustavissa tehtävissä toimivina", kommentoi professori Mark Sawyer, joka johtaa Kalifornian yliopiston Rodun, etnisyyden ja politiikan tutkimuskeskusta.
"Tämä koskee jopa talkshowemäntä Oprah Winfreytä. Hänen ohjelmansa tehtävänä on auttaa naisia heidän jokapäiväisessä elämässään. Heti, jos hän astuu ulos tuosta roolistaan, häntä arvostellaan".
Michelle Obama on joutunut kohtaamaan saman esteen. Heti kun hän on ollut oma itsensä, hän on herättänyt huolta.
"Häneen ei ole suhtauduttu sympatialla. Mikäli hän on ollut vakava, hänet on maalattu ´vihaiseksi´. Ikään kuin henkilö, joka ei ole suostunut pysymään lestissään", Sawyer selittää.
Samalla tavoin kuin Hillary Clintonin kohdalla vuonna 1992, hänen kunnianhimonsa on joillain tahoilla nähty vikana.
Michelle Obama varttui Chicagon South Sidella, kaupungin eteläosan mustissa kortteleissa. Vanhemmat ja kaksi lasta asuivat kaksiossa. Hänen isänsä oli kaupungin palveluksessa, ja teki töitä koko ikänsä MS-taudistaan huolimatta.
Hänen äitinsä, sihteerinä työskennellyt Marian kasvatti lapset. Michelle ei ollut luokkansa paras, mutta onnistui pääsemään Princetoniin vuonna 1981. Ei niinkään "positiivisen erottelun" ansiosta, vaan siksi, että hänen veljensä Craig oli noussut Princetonin koripallojoukkueen tähdeksi.
Kampusalue oli tuolloin yhä hyvin yksivärinen. Michelle tunsi olevansa "pelkkä vierailija".
Sosiologian lopputyökin käsitteli rotujakoa: miten mustat opiskelijat imevät itseensä valkoiset sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet opiskeluaikanaan, ja samastuvat entistä vähemmän alkuperäiseen yhteisöönsä.
Obamat pyysivät alun perin, että lopputyö olisi pidetty lukkojen takana presidentinvaaleihin asti. Median vaatimuksesta Michelle joutui kuitenkin julkistamaan tekstin. Siitä voi löytää skeptisyyttä, lähes katkeruutta, joka on päinvastaista kuin Barack Obaman kokemukset.
Michelle teki sen johtopäätöksen, että tutkinto Princetonista antaisi hänelle parhaassa tapauksessa tilaisuuden asettua "yhteiskunnan laitamille", ei koskaan mahdollisuutta päästä täysivaltaisena mukaan sen toimintaan.
Princetonin jälkeen Michelle Obama opiskeli Harvardin oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Sieltä hän jatkoi valkoiselle eliitille hahmoteltua tietä ja ryhtyi asianajajaksi Chicagossa toimivaan liike-elämän lakitoimistoon hoitamaan tekijänoikeusasioita.
Ei mitään kovin jännittävää, ennen kuin toimiston johto antoi hänelle vuonna 1989 tehtäväksi huolehtia Harvardista tulevasta harjoittelijasta nimeltä
Barack Obama.
Pari on kertonut tapaamisesta yksityiskohtaisesti. Michelle ei ensin ollut kovin innostunut Obaman lähestymisyrityksistä.
Eräänä iltana 182-senttiseen neitoon silmänsä iskenyt Barack vei hänet katsomaan Spike Leen roturistiriitoja käsittelevää elokuvaa Do The Right Thing. Lopuksi pariskunta päätyi suutelemaan.
Barack Obama oli vailla siteitä. Hänen kiintopisteensä olivat Havaijilla ja Indonesiassa. Hän ei ollut tuntenut sitä sukupolvea, joka oli taistellut rotuerottelua vastaan. Michelle antoi hänelle vankat juuret South Sidella.
Naimisiin pari meni 1992.
Tavattuaan Barackin Michelle jätti yrityselämän ja siirtyi Chicagon kaupungin palvelukseen.
Hänet palkkasi kaupunginjohtajan kabinettipäällikkö Valerie Jarrett, josta on tullut pariskunnan luottohenkilö. Nyt Jarrett on yksi Barack Obaman tiedottajista.
Sen jälkeen Michelle meni töihin yliopistosairaalaan, jossa hän toimi vaalikampanjan alkuun saakka ulkoisista suhteista vastaavana varajohtajana.
Miehensä nousun myötä Michelle Obama on joutunut tottumaan kritiikkiin. Chicagon lehdet paljastivat, että hänen vuosipalkkansa oli noussut Barackin poliittisen uran kehittymisen myötä vuoden 2004 121 000 dollarista 317 000 dollariin vuonna 2005 senaattorinvaalin jälkeen.
Lehdet kyselivät, miten kaksi koulutettua asianajajaa ei ollut nähnyt mahdollista eturistiriitaa siinä, että he olivat ostaneet tontin, jonka naapuritontin osti samana päivänä - ja möi heille myöhemmin - yksi kampanjan rahoittajista.
Kun Michelle puhui opintolainoista, jotka pariskunta oli juuri saanut maksettua, arvostelijat muistuttivat, että Obamat olivat asuneet jo kolme vuotta 1,65 miljoonan dollarin talossa.
Joka tapauksessa Michelle Obama on nyt saanut historiallisen roolin amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
"Kerrankin meillä on stereotypioiden vastainen näkökulma afrikkalaisamerikkalaiseen perheeseen: hyvin kurinalainen perhe, jossa lapset ovat etusijalla, jossa koulutus otetaan vakavasti", sanoo losangelesilainen professori.
Michelle pitää itseään yhä South Sidelta kotoisin olevana pikkutyttönä, joka nousi aamuviideltä tekemään läksyjään. (Nykyisin hän herää toisinaan kello 4.30 ehtiäkseen kuntosalille.)
Miehensä tavoin hän "myy" poikkeuksellista tarinaansa.
"Olen tilastollinen poikkeus. Musta tyttö Chicagon South Sidelta. Minun ei tosiaankaan pitäisi olla tässä", hän sanoo.
Hänestä on tulossa maan nuorin ensimmäinen nainen Jackie Kennedyn jälkeen.
Mikäli Malia, 10, ja Sasha, 7, sopeutuvat hyvin Washingtoniin ja hänelle jää aikaa, Michelle aikoo tehdä "tuhansia asioita". Erään hänen tuttavansa mukaan vaarana on hänen innostuksensa. "Hän on Barackin kallio. Mutta kuka pitää hänen jalkansa maassa?"
New York Timesin haastattelussa Obaman neuvonantajat suunnittelivat hänelle maltillisempaa tehtävää: huolehtia talouskriisin kouriin joutuneiden sotilaiden vaimojen ja perheiden asioista. Hän ei saa omaa toimistoa presidentille varattuun siipeen, West Wingiin.
Mutta kuten hän on kertonut televisiossa, kaksi asianajajaa on tottunut väittelemään.
"Mitenkö Barack valmistautuu vaaliväittelyihin? Riittää, että hän on vähän aikaa minun seurassani, ja hän on valmis."