Uudessa lakiesityksessä ehdotetaan muutettavaksi metsälakia ja luonnonsuojelulakia. Esityksen tavoitteena on selkeyttää ja täsmentää kansallista sääntelyä erityisesti liittyen pesintäaikaisiin metsänhakkuisiin.
Ehdotettavan sääntelyn taustalla on EU:n tuomioistuimen 1.8.2025 antama Voore Mets -ratkaisu, joka koskee lintudirektiivin 5 artiklan tulkintaa ja toisaalta metsänhakkuita lintujen pesintäaikana.
Lintudirektiivi ja sen tulkintaa täsmentänyt unionin tuomioistuimen ratkaisu eivät edellytä metsänhakkuiden täysimittaista kieltämistä lintujen pesintäaikana.
Esityksen mukaan ennen puunkorjuuta metsän hakkaajan on arvioitava käsittelyalueen linnustoa metsätyypin, metsän iän ja muiden saatavissa olevien tietojen perusteella. Hakkaajalla tarkoitetaan joko maanomistajaa tai useimmiten puunostajaa, kun hakkuuoikeus on luovutettu.
Lisäksi säädettäisiin puunkorjuun kieltämisestä metsissä, joissa pesintöjä on tiheästi, kuten rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä (yli 50 prosenttia lehtipuita) sekä korpi- ja rantametsissä lintujen pesinnän kannalta keskeisimpinä aikoina.
Esityksen mukaan tällaisina aikoina voidaan pitää pohjoisessa Suomessa 1.5.–31.7. välistä aikaa ja muualla Suomessa 15.4.–15.7. välistä ajanjaksoa.
Luonnontieteellisen keskusmuseon arvion perusteella pesintäaikana tehdyissä hakkuissa tuhoutuu keskimäärin yli 100 000 pesää vuodessa. Tuhoutuvien pesien suuruusluokka vastaa siten noin 0,3 prosenttia Suomessa pesivien 46,7 miljoonan lintuparin kokonaismäärästä.
Huomioitava vertailun vuoksi on arvioitu, että lintuja kuolee Suomessa vuosittain törmäyksissä 12,6 miljoonaa ja että Suomessa olevat noin 700 000 kissaa tappaa arviolta 3,1 miljoonaa lintua vuodessa. Näihin lukuihin verrattuna hakkuiden aiheuttamat vahingot ovat marginaalisia.
Metsäsektorilla on suuri merkitys Suomen kansantaloudelle ja sen arvonlisän suuruus vuonna 2024 oli 8,2 miljardia euroa. Vuonna 2024 metsäsektori työllisti 57 900 henkilöä.
Luonnonvarakeskus arvioi pesintäaikaisen kattavan hakkuukiellon kasvattavan puunhankinnan suoria vuosittaisia kustannuksia lähes 20 prosentilla.
Esityksen mukaiset hakkuurajoitukset on arvioitu lisäävän puunhankinnan kokonaiskustannuksia alle kolme prosenttia ja esityksen mukaan hakkurajoitukset eivät heikentäisi metsätalouden toimintaedellytyksiä kokonaisuutena eikä rajoituksilla olisi merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen.
Vaikutukset voivat kuitenkin olla toimijoille kohtuuttomia ja nostavat kuluttajahintoja sekä metsänomistajien kustannuksia.
Kolmen kuukauden tauko häiritsee teollisuuden raaka-ainevirtoja ja siitä aiheutunee tehottomuutta, menetyksiä yrityksille ja loppukädessä myös valtiolle saamatta jääneinä tuloina.
Lomautuksiakin tullee, kun tuotannon arvoketjut pysähtyvät. Yrittäjät ovat laskeneet vuoden ajalle tulonsa ja menonsa tasaisen toiminnan perusteella. Puunkorjausta säätelevät jo nyt sateiset keväät ja syksyt, jolloin maasto ei mahdollista puunkorjausta.
Suomi kipuilee talouskasvun ja työllisyyden kanssa. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja metsätalouden yrittäjien toimeentulo vaikeutuu sääntelyn seurauksena. Käytännössä jo nyt metsälaki ja luonnonsuojelulaki velvoittaa meitä kaikkia vastuulliseen toimintaan.
Luonnosta tulee huolehtia ja kestävä talous sen mahdollistaa. Kestävä talous saavutetaan, kun tulot ovat suuremmat kuin menot. Tehtävät päätökset tulee olla kestäviä ja jo hyvissä ajoin ennakoitavia.
Vastuuta ei tule kaataa pelkästään metsätalouden arvoketjun maksettavaksi eikä heidän toimintaa vaikeuttaa entisestään. Hyvinvointi rahoitetaan yrittämisellä ja työllä.
Jaakko Perhovaara
Kajaani