Oulun kaavoitus ja uudisrakentaminen on ajautunut väärille urille. Olen ihmetellyt, miksi kotikaupunkini uudet asuinalueet on viime vuosina rakennettu aivan liian ahtaasti, ikään kuin Oulusta olisi rakennusmaa loppumassa aivan pian.
Tontit ovat pieniä ”postimerkkitontteja” ja rakennukset sijoitetaan aivan toistensa viereen. Lisäksi tonttien rakennusoikeus tuntuu olevan liian suuri tonttien kokoon nähden, jolloin pihat jäävät usein onnettoman pieniksi.
Etenkin kerros- ja rivitalotonttien kohdalla tehokkuusajattelu on heikentänyt asumisen standardeja kaikkein eniten. Nykyajan ympäristötietoisessa yhteiskunnassa on myös kummallista, että rakennusvaiheessa uudet alueet hakataan täysin paljaiksi tehorakentamisen tieltä niin, että alkuperäistä puustoa joudutaan korvaamaan istutuksilla.
Näin ei tarvitsisi olla. Meidän ei tule suvaita uudisrakentamisen matalia standardeja. Historia osoittaa, että laadukasta ja luonnonläheistä asumista voidaan rakentaa tehokkaasti, mutta silti ihmislähtöisesti.
Tästä todisteena toimivat Oulun metsälähiöt, joista parhaimpina esimerkkeinä mainittakoon Lintula, Kaukovainio ja Puolivälinkangas. Nämä asuinalueet rakennettiin metsien keskelle siten, että luonto otettiin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Avohakkuiden sijaan niin kerros, rivi- kuin omakotitalotkin sommiteltiin puiden lomaan. Metsää raivattiin vain sen verran kuin oli pakko. Lopputuloksena syntyi todella viihtyisiä ja vehreitä asuinalueita, joissa luonto alkaa lähestulkoon etuovelta. Nämä usein parjatut lähiöt ansaitsevat mielestäni kunnianpalautuksen ja niiden esimerkin tulisi ohjata tulevaisuuden kaupunkisuunnittelua Oulussa.
Hyvin suunnitellut asuinalueet ovat onnellisen asumisen ja elämän perusta. Kaupunginvaltuustolla on viime kädessä valta päättää siitä, millaisia asuinalueita kaupunkiimme rakennetaan. Asia on minulle sekä useille oululaisille tärkeä, ja sen puolesta aion myös työskennellä kaupunginvaltuustossa.
Tuukka Jormakka
FM, ylitarkastaja, kuntavaaliehdokas (kesk.), Oulu