Iin konepajan levytyöntekijöillä on parhaillaan tavallisuudesta poikkeava työtehtävä. Säiliöiden, siilojen ja putkistojen sijaan miehet tekevät taidetta. Ruostuneesta kierrätysmetallista syntyy kaksi suomalaisittain ainutlaatuista ympäristötaideteosta, jotka keväällä sijoitetaan Toppilansaaren asuntomessualueelle.
Teosten takana on maailmankuulu ympäristötaitelija Herbert Dreiseitl, jonka persoonallisia luomuksia voi nähdä monissa Euroopan ja Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa. Suomessa Oulu on päänavaus.
Kierrätysmetalliin päädyttiin olosuhteiden pakosta, kun teosten hinta ei saanut ylittää 160 000 euroa. Pohdittiin sitäkin, pitäisikö toinen töistä jättää pois, mutta Dreiseitl halusi ehdottomasti molemmat mukaan. Teokset - "Uponnut laiva" ja majakkamainen "Valopyörremyrsky" - täydentävät toisiaan. Laivan paikka on Meripojanreitin kaupunginpuoleisessa päädyssä ja majakan saaren kärjen puolella.
Kierrätysmetalli osoittautui loppujen lopuksi onnelliseksi valinnaksi. Ruoste ja kuluminen saavat jäädä näkyviin, niitä oikein korostetaan. Materiaali sopii erinomaisesti Toppilansaaren henkeen, jossa vastakkain ovat meri ja luonnontilaan jäävä puisto ja toisaalla rosoinen ja karkea vanha teollisuusympäristö.
Asetelma ihastuttaa Dreiseitlia, joka pyrkii aina siirtämään töihinsä jotain alueen alkuperäisestä luonteesta. "Haluan avata ihmisten mielet huomaamaan jotain paikalle oleellista."
Kaiken lisäksi hän vakuuttaa suorastaan rakastavansa tuulta ja talvea, joista molemmista pääsee Toppilansaaressa varmasti nauttimaan.
Kumpikaan teoksista ei ole veistos sanan perinteisessä merkityksessä. Ne eivät ole pelkkiä taideteoksia vaan myös ihmisten kokoontumispaikkoja ja lasten leikkipaikkoja. Esimerkiksi uponneen laivan sisäkaarella on penkkejä, joissa voi lepuuttaa jalkojaan ja vaikka kuulostella teokseen liittyvää erikoisuutta: mastoja, joista tuulisella ilmalla lähtee hiljainen, miellyttävä ääni. Teoksiin saa koskea ja niiden sisällä voi kävellä. Kestäviäkin ne ovat, vakuuttaa Dreiseitl. "Vaikka lumiauralla tömäyttäisi", vahvistaa Iin konepajan tuotantojohtaja Jouko Tuominen.
Meripojanraitin toiseen päähän sijoitettava majakkamainen Valopyörremyrsky hyödyntää tuulivoimaa. Kiertävä valokeila heijastuu valolähteen ympärille spiraalinomaisesti sijoitettaviin kaareviin rei'itettyihin metalliosiin, jotka kuvaavat laivankylkiä. Tämän teoksen materiaali on alun perin autotehtaan kierrätysjätettä: laserleikattua teräsritilää.
Kierrätysmetallin lopullisesta hinnasta riippuen molempiin teoksiin on suunniteltu lisäksi vesielementtejä. Vesi ja jäätyminen muuttaisi teoksen ilmeen talvella kokonaan uudeksi. Teoksia aletaan pystyttää paikan päällä keväällä, ja teokset ovat valmiit touko-kesäkuun vaihteessa.