Merikosken vesivoimalaitoksen konesalissa käy melkoinen hurina. Kolme Kaplan-turbiinia jauhaa Kainuun rajamailta saakka vetensä keräävästä Oulujoen vuolaasta virrasta sähköä valtakunnan verkkoon luotettavaan tahtiin.
Konesali näyttää ensimmäistä kertaa paikan näkevän silmin pelkistetyltä. Turbiinien lisäksi seinustaa koristavat muutamat kojeet, osa jo käytöstä poistettuja, kuten mekaaninen turbiininsäätäjä, joka ohjasi laitoksen kakkoskonetta vuosina 1954–1995 sekä turbiinin juoksupyörän kirkkaana hohtava, veden vuosien saatossa hioma siipi.
Työväkeä salissa ei näy voimalaa Kalevalle esittelevien voimalaitosinsinööri Samuli Korpelan sekä Oulun Energian laatu- ja ympäristöjohtaja Tarja Väyrysen lisäksi, sillä laitosta ohjataan etänä.
– Voimalaa voidaan ohjata Toppilan lämpövoimalasta ja Laanilan biovoimalaitoksesta käsin, Korpela toteaa.
Niissä on paikalla valvoja vuorokauden ympäri. Käytännössä voimalassa ovat töissä Korpela sekä yksi laitosmies.
Etäohjaukseen siirryttiin 1990-luvulla tehdyn kunnostuksen yhteydessä.