Vad ska du göra ikväll? Ner till hamnen, självklart! Tällainen keskustelu käytiin aikoinaan Ruotsissa työpaikkani kahvipöydässä. Jäin miettimään, että miksi minä en löydä tietäni satamaan.
Lapsuuteni Oulussa 80-luvulla meri ei merkinnyt minulle mitään. Merta ei ollut. Meri oli Junnu Vainion laulussa, jossa Tornatorin matkassa nähtiin Rion kuumat yöt. Koulun merikasvatuksesta muistan Pohjankartanon kevätjuhlan, jossa kauniin naisopettajan vieressä laulettu “Täällä selkiällä merellä” laittoi teinipojan soinnut soimaan. Satamiin en uskaltanut mennä sen jälkeen, kun etsin pöllittyä lompakkoani Hollihaan satamasta rantaremmin leiripaikasta.
Meni vuosia ja sataman löysin satunnaisesti Prinsessa Armadalta Lappeenrannasta. Mutta kun mies tuli tiettyyn ikään, niin asiat meri-Oulun kanssa oli selvitettävä. Olinhan merenkulkija sukua.
Alku ei ollut helppo. Ympäristö ja sisäinen ääni huusi, että Oulu ei ole merikaupunki. Raahekin on parempi. Toppilan möljän kesäteatterissa pääsi hieman tunnelmaan. Purjehdusta harrastavat työkaverit kertoivat Oulun kauniista saarista. En uskonut. Kanoottireissu Kempeleenlahdella keskeytyi äksyyn joutseneen. Onneksi oli sentään Aknestikin laulut, joissa mattolaituri kelluu Perämeressä. Oivallus löytyi lopulta Katri Helenan Joulumaa-kappaleesta. Palataan siihen kohta.
Hankin veneen ja etsin meri-Oulua läheltä ja kaukaa. Kiersit kaikki saaret ja möljät. Liikuin merellä sumussa ja pimeällä, jolloin Toppilan voimalaitoksen piippu sai hoitaa majakan roolia. Kävin Kemissä ja Helsingissäkin etsimässä. Kirosin likaista vettä, lyhyttä venekautta, satamien huonoja palveluja, purettua kesäteatteria, moottorin pohjakosketusta Pikisaaren edustalla, ylpeää venepoliisia ja tympeää purjehdusseuran kumivenemiestä.
Kesäkuun aamu vuonna 2025. Porvoosta haettu entinen meripelastajan vene lipuu 9 km/h nopeusrajoitusta kunnioittaen Toppilansalmessa. Iloinen pariskunta on juuri vilkuttanut. Samasta paikasta on heilutettu hyvästit monelle Oulun meripojalle, joista osa lähti kauas sinne missä albatrossit asuvat. Minä en näe albatrossia, mutta lokkihan se siellä lentelee ja heittää jotain niskaani. Lokki tekee vielä kaarroksen ikään kuin hyvästiksi.
Unelmani on nähdä albatrossi. Varjakan satamasta voin lähteä matkaan aavan meren tuolle puolelle etsimään albatrossia. Meri on portti maailmalle, ja meri antaa vapauden illuusion unelmoida. Joulumaa-laulu antoi tärkeän oivalluksen, joulumaahan löytyy lopulta ihmisen sydämestä.
Oulu ei ole maailman paras merikaupunki, mutta se on kaunis sellainen. Syväväylän auringonlasku taustalla Laitakarin pooki on upea näky. Oulu voisi olla arktinen Auckland, Perämeren city of sails ja talvipurjehduksen paratiisi. Onhan täällä hieno purjehduskulttuuri.
Lopuksi meri-Oululle toiveeksi kolme pointtia. Päiväkodeissa ja kouluissa merilaulut soimaan. Satamiin lisää tuoleja ja pöytiä, ja veneluiskat turvallisempaan kuntoon. Bara bada bastutkaan ei olisi pahitteeksi.
Mikael Tervaskanto
Oulu